Alkutaistelut IV AK:n alueella 1939

Laatokan ja Ilomantsin välisen alueen puolustuksesta vastasi Neljäs Armeijakunta (IV AK). Sen tehtävänä oli torjua vihollisen hyökkäykset Laatokan ja Uimaharjun välisellä alueella ja estää operaatioiden ulottuminen linjan Laatokka–Jänisjoki–Jänisjärvi–Korpiselkä–Uimaharju länsipuolelle.

Lue lisää

Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Neljännen Armeijakunnan joukot

Jääkäriupseerin, kenraalimajuri Juho Heiskasen komentamaan armeijakuntaan (IV AK) kuului mm. kaksi divisioonaa. Jääkäriupseeri, eversti Lauri Tiainen oli toisen (12. D) komentajana ja jääkäriupseeri, eversti Hannu Hannuksela toisen (13. D). Divisioonat oli ryhmitettyinä Laatokan ja Suojärven väliselle alueelle.

Ilomantsin ja Suojärven välisellä alueella toimi kaksi erillistä pataljoonaa (Er.P 11 ja Er.P 10). Eteläisempi niistä oli vahvennettu mm. yhdellä kenttätykistöpatterilla (9.Ptri/KTR 13). Joukot muodostivat Osasto Räsäsen. Pataljoonien vastuualueet irrotettiin Neljännen Armeijakunnan (IV AK) vastuualueesta 5.12. Päämajan alaiseksi johtoportaaksi muodostettiin Osasto Talvela, sittemmin Ryhmä Talvela.

Kannaksen Armeijan Lentoryhmästä oli Neljännelle Armeijakunnalle (IV AK) alistettu yksi yhteistoimintalaivue (LLv. 16). Sen ensimmäinen lentue (3./LLv.16) oli Lahdenpohjassa.

Armeijakunnan joukot ryhmitettiin ennen sodan alkua pääpuolustusasemaan

Armeijakunnalla (IV AK) ei ollut kantalinnoitettua puolustusasemaa. Vuoden 1922 rajarauhansopimuksessa Suomi ja Neuvostoliitto lupautuivat olemaan sijoittamatta suurempia sotilasosastoja rajan tuntumaan Laatokan ja Jäämeren välisellä alueella. Puolustusasemaksi määrättyä linjaa siirrettiin lähemmäksi rajaa ylimääräisten harjoitusten aikana. Samalla ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim vaati armeijakuntaa valmistautumaan aloittamaan taistelut rajalta alkaen. Armeijakunnan divisioonien (12.D ja 13.D) jalkaväkirykmentit (12.D: JR 34, JR 35, JR 36; 13.D: JR 37, JR 38 ja JR 39) olivat Suvilahden suunnan jalkaväkirykmenttiä (JR 34) lukuun ottamatta ryhmitettyinä puolustusaseman tasalle tai reserviksi sen taakse. Laatokan tuntumassa puolustusaseman etupuolella oli yksi erillinen pataljoona (Er.P 9) Käsnäselässä ja yksi (Er.P 8) Salmissa.

Armeijakunnan naapuri Laatokalla

Neljännen Armeijakunnan (IV AK) sivustalla Laatokalla toimi Päämajan alainen Laatokan Meripuolustus. Sen alaisella Salmin lohkolla oli rannikkotykistön linnakkeet sekä Mantsissa (Linnake) että Ristisaaressa (Linnake). Salmin Lohkolla oli johdossaan myös erillinen polkupyöräkomppania Lunkulansaaressa.

8. Armeijan komentaja vaihdettiin 4.12.

Leningradin Sotilaspiirin johdossa Laatokan ja Äänisen välisellä kannaksella oli Kahdeksas Armeija (8. Armeija). Armeijan komentajana oli sodan alkaessa divisioonankomentaja I. N. Habarov. Hän joutui syrjään jo 4.12. Armeijan tilapäisenä komentajana toimi Habarovin jälkeen sen apulaiskomentaja, toisen luokan armeijankomentaja V. N. Kurdjumov. Puna-armeijan ylijohdon esikunta, Stavka nimittämä uusi armeijan komentaja 2. luokan armeijankomentaja G. M. Sternin saapui paikalle 13.12. Kahdeksannen Armeijan tehtävänä oli ensimmäisessä vaiheessa vallata Sortavala ja hyökätä tasalle Sortavala–Tohmajärvi–Joensuu.

8. Armeijan vahvuus

Habarovin armeijan (8.Armeija) vahvuus oli sodan alkaessa vajaat 75 000 miestä. Panssarivaunuja armeijalla oli yli 120 ja tykkejä yli 500. Armeijan hyökkäystä tuki yli 150 lentokonetta. Armeijan hyökkäystä tuki myös Laatokan laivasto-osasto, jonka toiminta jäi kuitenkin suunniteltua huomattavasti vähäisemmäksi.

Armeijan kahteen jalkaväkiarmeijakuntaan (1.Jv.AK ja 56.Jv.AK) ja armeijareserviin kuului yhteensä kuusi jalkaväkidivisioonaa (Jv.D). Armeijalla oli käytössään myös panssariprikaati. Joulukuussa armeijaa vahvennettiin vielä kahdella jalkaväkidivisioonalla (Jv.D).

8. Armeijan painopisteessä kaksi jalkaväkidivisioonaa ja panssariprikaati

Armeijan hyökkäyksen painopiste oli Laatokan tuntumassa. Täällä hyökkäsi kaksi 56. Jalkaväkiarmeijakunnan jalkaväkidivisioonaa (168.Jv.D ja 18.Jv.D) ja panssariprikaati (34.Ps.Pr.). Yksi jalkaväkiarmeijakunnan jalkaväkidivisioonista (56.Jv.D) oli Suojärven suunnalla.

Suojärven pohjoispuolisilla alueilla hyökänneeseen jalkaväkiarmeijakuntaan (1.Jv.AK) kuului aluksi kaksi jalkaväkidivisioonaa (139.Jv.D ja 155.Jv.D). Armeijan reservinä oli yksi jalkaväkidivisioona (75.Jv.D).

Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

8. Armeijan hyökkäys eteni 30.11. paikoitellen useita kilometrejä

Heiskasen armeijakunnan (IV AK) alueella neuvostoliittolaiset joukot ylittivät valtakunnanrajan kaikkien teiden suunnassa 30.11. aamulla. Porajärven suunnalla hyökännyt neuvostoliittolainen jalkaväkidivisioona (155.Jv.D) hyökkäsi osin tiettömässä maastossa. Suoraan IV Armeijakunnan johdossa toiminut erillinen pataljoona (Er.P 11) joutui vihollisen pakottamana 2.12. kuluessa vetäytymään Kuolismaan alueelle.

Laatokan rannan tien suunnassa hyökännyt jalkaväkidivisioona (168.Jv.D) eteni ensimmäisen päivän aikana noin kymmenen kilometriä. Tien suunnassa viivyttäneet Hannukselan divisioonan (13.D) joukot vetäytyivät suunnitelman mukaisesti Tulemajoen länsipuolelle. Täällä ne torjuivat 1.12. vihollisen yritykset hyökätä joen yli. Seuraavana päivänä virheelliseen tietoon perustuvan tilannekuvan perusteella divisioonankomentaja antoi joukoille luvan jatkaa vetäytymistään Uudenkylän suuntaan.

Kolatselästä tulleen tien suunnassa panssariprikaatilla (34. Ps.Pr.) vahvennettu jalkaväkidivisioona (18.Jv.D) eteni 2.12. kuluessa Käsnäselän länsipuolelle suomalaisten puolustusasematasalle.

Suojärven alue menetettiin 2.12.

Jalkaväkirykmentti 34:n Toisen Pataljoonan miehiä Suojärven alueella 3.12.1939. SA-kuva.

Suojärven alueella hyökkäsi kaksi neuvostoliittolaista jalkaväkidivisioonaa (56.Jv.D ja 139.Jv.D). Tiaisen divisioonan (12. D) joukot pysäyttivät Hyrsylän suunnasta hyökänneen vihollisdivisioonan (56.Jv.D) hyökkäyksen 1.12. kuluessa Suojärven suurimman keskuskylän Suvilahden kaakkoispuolella.

Suvilahden pohjoispuolella hyökkäävä neuvostodivisioona (139.Jv.D) saavutti Osasto Räsäsen vastuualueella 1.12. aamulla Suojärven itärannan ja sen suuntaisen tien. Päivän kuluessa vihollinen sai hallintaansa myös Suojärven länsipuolisen tien pohjoispään. Tiainen päätti 2.12. luopua Suvilahdesta ja antoi sen kaakkoispuolisissa viivytysasemissa olleille joukoille luvan irtautua.

Päämajan vastahyökkäyskäsky

Suojärven alueen menettämisen jälkeen ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim käski 2.12. Heiskasen armeijakunnan (IV AK) vallata seuraavana päivänä aloitettavalla hyökkäyksellä Suojärvi takaisin. Mannerheimin ja Yleisesikunnan päällikön, kenraaliluutnantti Lennart Oeschin allekirjoittamassa yksityiskohtaisessa käskyssä tehtävä annettiin 12. Divisioonalle. Myös Osasto Räsäsen oli hyökättävä alueellaan Suojärven suuntaan.

Päämajan käskyn mukaan myös Hannukselan divisioonan (13. D) oli hyökättävä Salmin tien suunnassa tavoitteena Tulemajoki. Armeijakunnan 13. Divisioonalle antamassa käskyssä divisioona määrättiin hyökkäämään myös Käsnäselästä tulevan tien suunnassa itään.

Vastahyökkäys jäi tuloksettomaksi – armeijakunnankomentaja vaihdettiin

Vastahyökkäykset jäivät kaikissa suunnissa tuloksettomiksi ja johtivat osin epäjärjestykseen Heiskasen armeijakunnan (IV AK) joukoissa.

Ylipäällikkö määräsi 3.12. jääkäriupseerin, kenraalimajuri Woldemar Hägglundin IV Armeijakunnan uudeksi komentajaksi. Komentajanvaihdos tapahtui seuraavana päivänä.

Ilomantsin ja Suojärven välinen alue irrotettiin 5.12. Päämajan käskyllä IV Armeijakunnan vastuualueesta.

Ari Raunio