Lapin Ryhmä

Lapin Ryhmä pysäytti joulukuussa 1939 Sallan vallanneiden vihollisjoukkojen etenemisen Pelkosenniemellä ja Joutsijärvellä. Suomalaisjoukot saavuttivat Pelkosenniemellä voiton, joka johti neuvostojoukkojen vetäytymiseen. Tammikuussa neuvostojoukot vetäytyivät myös Joutsijärveltä. Petsamon alueelle saapuneista neuvostodivisioonista toinen aloitti etenemisen Nautsin suuntaan. Vajaan pataljoonan vahvuiset suomalaisjoukot hidastivat neuvostodivisioonan etenemistä. Se saavutti taistellen sodan aikana Nautsin.

Lue lisää

Muokattu kartta kirjasta Ari Raunio – Juri Kilin, Talvisodan taisteluja, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Wallenius Lapin Ryhmän komentajaksi

Reservistä palvelukseen kutsuttu jääkäriupseeri, kenraalimajuri Martti Wallenius ryhtyi 13.12.1939 hoitamaan Lapin Ryhmän komentajan tehtäviä Rovaniemellä. Samalla ryhmä siirrettiin Pohjois-Suomen Ryhmän alaisuudesta suoraan Päämajan alaiseksi johtoportaaksi. Siihen saakka ryhmän komentajana toiminut jääkäriupseeri, everstiluutnantti Oiva Willamo siirtyi Walleniuksen apulaiseksi.

Sallan suunnalla hyökkäsi jalkaväkidivisioona

Sallan suunnalla hyökkäsi puna-armeijan 122. Jalkaväkidivisioona (122.Jv.D). Sen komentajana oli eversti Pjotr S. Ševtšenko. Alueelle oltiin keskittämässä lisää jalkaväkidivisioona. Näin kahdesta divisioonasta suunniteltiin muodostettavaksi armeijakunta. Tätä varten 9. Armeija siirsi joulukuussa Sallan suunnalle armeijakunnan esikunnan.

Armeijakunnan oli uuden divisioonan saavuttua valmistauduttava lyömään Kemijärven suomalaisjoukot ja jatkamaan hyökkäystä Rovaniemelle. Arkangelista keskitettävän 88. Jalkaväkidivisioonan ensimmäiset osat saapuivat Sallan suunnalle vasta tammikuussa. Divisioonan keskittäminen kesti koko talvisodan.

Petsamon suunnalla oli vajaan pataljoonan vahvuinen Osasto Pennanen

Hiihtopartio Petsamon suunnalla. SA-kuva.

Petsamon suunnalla Lapin Ryhmän alainen noin pataljoonan vahvuinen Osasto Pennanen (Os. Pennanen) viivytti joulukuun 14. päivänä Salmijärven tasalla vihollisen noin jalkaväkidivisioonan (52.Jv.D) vahvuisia joukkoja. Sodan alkaessa Petsamoon hyökännyt vuoristodivisioona (104. Vuor.D) oli tässä vaiheessa siirtynyt rannikon varmistamiseen.

Kuusamon suunnan joukkoja Suomussalmen suunnalle

Suomalaisten olettamusten vastaisesti Kuusamon suunnalla toimi vain vähäisiä vihollisjoukkoja. Kuusamon alueelle ryhmitetty erillinen pataljoona (Er.P 16) oli siirretty Lapin Ryhmän eteläisen naapurin Pohjois-Suomen Ryhmän alueelle vahvistamaan Suomussalmen suunnan joukkoja. Vastuu Kuusamon puolustuksesta jäi vahvennetulle erilliselle komppanialle (Er.K Seppälä).

Neuvostoliittolainen jalkaväkidivisioona valtasi 9.12. Sallan

Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Lapin Ryhmän alueella tilanne oli huolestuttavin Sallan suunnalla. Sallassa perustetusta erillisestä pataljoonasta (Er.P 17) ja sinne 6.12. keskitetystä toisesta erillisestä pataljoonasta (Er.P 25) muodostettiin osasto, Os. Roininen. Sitä vahvennettiin 12.12. vielä yhdellä pataljoonalla (Er.P 26).

Eversti Ševtšenkon jalkaväkidivisioona (122.Jv.D) valtasi 9.12. Sallan kirkonkylän Kuolajärven ja jatkoi sen jälkeen hyökkäystä päävoimillaan Joutsijärven–Kemijärven suuntaan ja osalla joukoistaan Savukosken–Pelkosenniemen–Kemijärven suuntaan.

Sallan–Kemijärven tien suunnalla Osasto Roininen joutui saamistaan vahvennuksista huolimatta jatkamaan vetäytymistään. Joulukuun puolivälissä taisteluja käytiin Kemijärvelle johtavan tien suunnassa Joutsijärven kylän itäpuolella. Sallasta Savukoskelle johtavan tien suunnassa hyökänneet neuvostoliittolaisen vuoristojalkaväkirykmentin (273.Vuor.JR) joukot lähestyivät Pelkosenniemeä.

Lapin Ryhmälle alistettiin jalkaväkirykmentti ja pataljoona

Päämaja ilmoitti 13.12. Lapin Ryhmän uudelle komentajalle, kenraalimajuri Walleniukselle ryhmän vahvennukseksi siirrettävästä jalkaväkirykmentistä (JR 40) ja kahdesta Kenttätäydennysprikaatin pataljoonasta (VIII/KT-Pr. ja IX/KT-Pr). Nämä täydennykset tulivat Kotijoukoista.

Pelkosenniemen taistelussa saavutettiin voitto

Tykistön tukema vihollisen vuoristojalkaväkirykmentti jatkoi Savukosken valtauksen jälkeen hyökkäystään Pelkosenniemelle, josta sen oli tarkoitus edetä Kemijärvelle. Pelkosenniemelle keskitetty jääkäriupseerin, majuri Armas Perksalon komentama jalkaväkirykmentti (JR 40) sai tehtäväkseen lyödä Pelkosenniemen edustalle edenneen vihollisen. Hyökkäys alkoi 17.12. illalla. Tasaväkiseksi muodostuneen taistelun ratkaisi suomalaisten eduksi pataljoonan saarrostushyökkäys 18.12. vihollisen selustaan. Vihollisen joukot aloittivat 18.12. iltayöstä vetäytymisen Pelkosenniemeltä.

Sallan−Kemijärven tiellä vihollisen eteneminen pysäytettiin Joutsijärvellä

Joutsijärven suunnan taistelijoita 3.1.1940 asemissa kuvausta varten. SA-kuva.

Vuorokausi Pelkosenniemen taistelun päättymisen jälkeen tapahtui ratkaisu myös puna-armeijan 122. Jalkaväkidivisioonan painopistesuunnassa Sallan–Kemijärven tiellä. Osasto Roinisen joukot pysäyttivät vihollisen etenemisen lopullisesti Joutsijärvellä. Ahoniemen ja Mäntyvaaran taistelut päättyivät suomalaisten menestykseen joulukuussa 1939, mutta vastahyökkäys tammikuussa 1940 epäonnistui. Vähän sen jälkeen vihollinen aloitti vetäytymisen Märkäjärvelle. Se tapahtui puna-armeijan ylijohdon esikunnan Stavkan käskystä. Päätöksen taustalla olivat puna-armeijan kahden saarroksiin joutuneen divisioonan tappiot Suomussalmen alueella.

Svenska Frivilligkåren otti rintamavastuun Lapin Ryhmän alueella


Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Vasemmalla kenraaliluutnantti Linder ja oikealla kenraalimajuri Wallenius. SA-kuva

Päämaja käski 19.2.1940 ruotsalaisista ja osin norjalaisista vapaaehtoisista muodostetun Svenska Frivilligkårenin (SFK) ottaa rintamavastuu Lapin Ryhmän alueella. Ylipäällikön alaista Ryhmä Svenska Frivilligkårenia (Ryhmä SFK) komensi suomalaisen kenraaliluutnantin arvossa ruotsalainen Ernst Linder. Hän oli osallistunut 1918 Suomen vapaussotaan ja ylennetty silloin Suomen armeijan kenraalimajuriksi. Vuonna 1868 syntynyt Linder oli kotimaassaan Ruotsissa ylennetty kenraalimajuriksi 1927 ja Suomessa kenraaliluutnantiksi 1938.

Svenska Frivilligkårenin käytössä oli jo tammikuussa Pohjois-Suomessa toimintansa aloittanut ruotsalaisten vapaaehtoisten Lentolaivue 19, johon kuului kuusi hävittäjää ja neljä kevyttä pommikonetta. Suoraan Frivilligkårenin alaisiin joukkoihin kuului myös mm. ilmatorjuntapatteri, jolla oli käytössään kaksitoista 40 mm:n ilmatorjuntatykkiä.

Märkäjärven suunnalla Svenska Frivilligkårenin taisteluryhmä, Stridsgruppen Svenska Frivilligkåren aloitti 25.2 alkaen rintamavastuun oton kahdella pataljoonalla majuri Perksalon komentamalta Jalkaväkirykmentti 40:ltä. Rintamavastuun vaihto saatiin suoritetuksi loppuun 28.2. Perksalon jalkaväkirykmentin lisäksi Sallan suunnalta siirrettiin kaksi pataljoonaa Viipurinlahdelle.

Svenska Frivilligkårenin alueella toimineista suomalaisjoukoista muodostettiin kenraaliluutnantti Linderin alainen Osasto Willamo.

Ari Raunio