Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Mäntyvaaran taistelu

Vihollisdivisioona yritti joulukuussa päästä jatkamaan etenemistään Joutsijärveltä Kemijärvelle. Jääkäriupseerin, majuri Vilho Roinisen komentama Osasto Roininen torjui kaikki hyökkäykset. Suomalaisjoukkojen selustaan Mäntyvaaraan eteni 20.12. vihollisen pataljoona. Sinne oli juuri aikaisemmin saapunut kaksi komppaniaa rintamalta reserviksi siirretystä suomalaispataljoonasta (Er.P 17). Käsikähmäksi muodostuneessa taistelussa suomalaiset pakottivat vihollisjoukot vetäytymään pois alueelta. Alueelle jäi noin 300 vihollisen ruumista. Suomalaisten tappiot kaatuneina oli 17 miestä.

Suomalaisten vastahyökkäykset Joutsijärvellä

Hiihtopartio asemissa Joutsijärven suunnalla 18.1.1940. SA-kuva.

Joutsijärven alueella Osasto Roininen teki komppanian ja pataljoonan vastahyökkäyksiä vihollisen asemiin. Lapin Ryhmä lisäsi hyökkäysvoimaa Joutsijärven suunnalla siirtämällä sinne jalkaväkirykmentin (JR 40) Pelkosenniemen–Savukosken suunnalta. Rykmentti sai käskyn ottaa rintamavastuun Osasto Roiniselta. Osaston oli Lapin Ryhmän käskyn mukaan hyökättävä vihollisasemien sivustaan pohjoisesta. Hyökkäys alkoi 3. päivänä tammikuuta. Lapin Ryhmä keskeytti Osasto Roinisen hyökkäyksen seuraavana päivänä. Vihollispataljoona hyökkäsi seuraavana päivänä irtautuneita Osasto Roinisen joukkoja vastaan.

Neuvostojoukot vetäytyivät tammikuussa Märkäjärvelle

Neuvostojoukot aloittivat tammikuun 13. päivänä vetäytymisen Joutsijärven asemistaan Märkäjärvelle. Irtautuminen onnistui. Suomalaisjoukot havaitsivat 14.1. edessään olevat asemat tyhjiksi. Seuraavana päivänä suomalaisjoukot aloittivat etenemisensä, joka pysähtyi vihollisen asemiin Märkäjärvellä. Sallan alueelle oli tässä vaiheessa saapunut osia uudesta neuvostoliittolaisesta jalkaväkidivisioonasta (88.Jv.D).

Sallan rintama tammikuussa 1940

Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Lapin Ryhmä yritti Märkäjärven suunnan joukoillaan murtaa vihollisen puolustuksen. Vihollisjoukot pitivät asemansa. Rintamat vakiintuivat Saijaan ja Märkäjärvelle sodan loppuun asti. Pääosa voimista ryhmitettiin Märkäjärven−Kemijärven tien suuntaan, jossa Osasto Roininen ja Perkiön jalkaväkirykmentti (JR 40) vuorottelivat rintamavastuussa. Yksi erillinen pataljoona (Er.P 17) ryhmitettiin etelään johtavan tien suuntaan Pyhätunturin eteläpuolelle.

Ruotsalaisten vapaaehtoisten taisteluryhmä rintamavastuuseen 28.2.1940

Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Märkäjärven suunnalla rintamavastuun otti 25.2. alkaen pääosin ruotsalaisista vapaaehtoisista muodostettu taisteluryhmä Stridsgruppen Svenska Frivilligkåren (Stridsgruppen SFK). Se käsitti noin kaksi pataljoonaa. Taisteluryhmän joukoissa oli myös norjalaisia vapaaehtoisia.

Taisteluryhmä SFK:n komentajan tehtäviä hoiti oman tehtävänsä ohella ryhmän Ensimmäisen Pataljoonan komentaja everstiluutnantti Magnus Dyrssen. Toisen Pataljoonan komentajana oli everstiluutnantti Viking Tamm. Taisteluryhmän komentaja eversti Arthur Nordenswan saapui Märkäjärvelle vasta 7. päivänä maaliskuuta. Taisteluryhmän Kolmas Pataljoona ei ennättänyt rintamalle ennen sodan päättymistä.

Kumpaankin taisteluryhmän pataljoonaan kuului kolme kiväärikomppaniaa, jääkärikomppania, raskas komppania, patteri, aurausjoukkue ja huollon kolonna. Patterissa oli neljä 75 mm:n kanuunaa mallia 1902. Pataljoonien rivivahvuudet vaihtelivat 1 200 ja 1 1380 miehen välillä. Kiväärikomppanioihin kuului kolmen kiväärijoukkueen lisäksi mm. panssarintorjuntajoukkue. Komppanian määrävahvuuteen kuului mm.248 miestä, 27 ajoneuvoa, 20 hevosta ja 10 vetokoiraa. Jääkärikomppanian määrävahvuus oli 168 miestä. Raskaassa komppaniassa oli aseina mm. raskaita konekivääreitä, panssarintorjuntakivääreitä ja kevyitä kranaatinheittimiä.

Taisteluryhmän Ensimmäinen Pataljoona ryhmittyi suomalaisten luovuttamiin asemiin tien suunnassa. Tien pohjoispuolelle reserviksi ryhmitetty komppaniaa vajaa Toinen Pataljoona suojasi taisteluryhmän vasemman sivustan.

Taisteluryhmän taistelutoiminta jäi Märkäjärvellä vähäiseksi. Vapaaehtoisjoukko menetti ensimmäiset kaksi miestä kaatuneena 1. päivänä maaliskuuta. Toinen heistä oli etulinjan linnoitustöitä tarkastamassa ollut everstiluutnantti Dyrssen, joka sai surmansa vihollisen tykistötulessa. Yli 2 500 miehen vahvuinen vapaaehtoisjoukko kärsi reilun kahden viikon rintamapalveluksessa noin 70 miehen tappiot, joista noin kymmenen vihollisen tulituksessa sodan viimeisenä päivänä 13.3.1940.

Moskovassa 12.3 solmitun rauhan mukaisesti Salla jäi uuden valtakunnan rajan itäpuolelle. Märkäjärvestä tuli uusi Salla.

Taisteluryhmä Svenska Frivilligkårenin kenttäjumalanpalvelus Märkäjärvellä 17.3.1940. SA-kuva.

Ari Raunio