Tie talvisotaan

Maailmansotien välisenä aikana Suomen ainoa sotilaallinen uhka tuli idästä. Hitlerin pääsy valtaan 1933 käynnisti kehityksen kohti laajaa sotaa Euroopassa. Suomessa sotilaallinen maanpuolustusjärjestelmä rakennettiin torjumaan puna-armeijan hyökkäys. Sotaa suurvaltaa vastaan ei kuitenkaan pystyttäisi käymään yksin. Puolustusvoimien tehtävänä sodassa oli hankkia riittävästi aikaa, jotta lännen apu ehtisi Suomeen. Suomi päätyi ulkopolitiikassaan 1935 pohjoismaiseen suuntaukseen. Yhtenä tavoitteena oli sitoa Ruotsi Suomen puolustukseen. Sitä ei saavutettu. Suomi joutui talvisotaan yksin ilman takeita länsimaisesta avusta.

Lue lisää

Tarton rauhansopimus

Lenin pitämässä puhetta Moskovan Punaisella torilla lokakuussa 1917. Kuva: Ann Ronan Pictures/Print Collector/Getty Images.

Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Bolševikit vakinaistivat asemansa Venäjällä vuosien 1919−22 sodissa. Suomessa kielletty Suomen kommunistinen puolue toimi Neuvostoliitossa. Suomen sisällissodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle paenneet kapinalliset perustivat puolueen 1918.

Länsivallat tukivat Venäjän vastavallankumouksellisia. Suomen hallitus tuki epävirallisesti suomalaisten vapaaehtoisten sotilasretkikuntien hyökkäyksiä Neuvostoliiton Karjalaan. Kaksi itäkarjalaista kuntaa, Repola ja Porajärvi liittyivät Suomeen. Neuvosto-Venäjän ja Suomen välille Tartossa 14.10.1920 solmitussa rauhansopimuksessa Suomi sai virallisesti Petsamon alueen ja luopui Repolasta ja Porajärvestä.

Rauhansopimus ei tyydyttänyt kumpaakaan osapuolta. Suomen hallitus antoi epävirallisen tukensa sotilaalliselle sotilasretkikunnalle, joka lähti 1921 tukemaan Itä-Karjalassa puhjennutta kansannousua. Neuvostoliiton joukot nujersivat kansannousun ja pakottivat suomalaisen vapaajoukon palaamaan 1922 helmikuussa takaisin Suomeen. Samana vuonna Neuvostoliitto ja Suomi solmivat sopimuksen rajarauhasta.

Tarton rauhansopimuksesta ja rajarauhansopimuksesta huolimatta Suomi piti Neuvostoliittoa sekä poliittisena että sotilaallisena uhkana. Suomi katsoi Neuvostoliiton rikkovan jatkuvasti Tarton rauhansopimuksen yhteydessä sovittua asiakirjaa, jossa Neuvostoliitto lupasi tietyn autonomian itäkarjalaisille.

Hitler valtaan Saksassa 1933

SS-joukkoja paraatissa Saksan kansallissosialistisen puolueen Nürnbergin puoluekokouksessa 1930-luvun loppupuolella.
Kuva: Ann Ronan Pictures/Getty Images.

Neuvostoliitto huolestui Saksan noususta. Pian Adolf Hitlerin 1933 tapahtuneen valtaannousun jälkeen kiihtyi 1920-luvulla luodun maailmanrauhan takaavan sopimusjärjestelmän mureneminen. Saksa ryhtyi 1930-luvun puolivälistä muuttamaan Euroopan rajoja aikaisemmin solmimiensa sopimusten vastaisesti sotilaallista voimaa käyttäen. Saksa rikkoi näin 1920-luvulla tekemiään sopimuksia.

Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui Saksan kolmannen valtakunnan synnyn myötä radikaalisti. Saksasta tuli 1930-luvun loppupuolella suurin uhka rauhalle. Aikaisemmin suurimpana uhkana rauhalle Euroopassa oli pidetty maailmanvallankumousta propagoivaa Neuvostoliitto. Saksan nousu ei sinänsä muuttanut Suomen uhkakuvaa. Jossain vaiheessa jopa ajateltiin Saksan nousun tasapainottavan 1930-luvlla voimistunutta Neuvostoliiton nousua suurvaltana ja sotilasmahtina.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus 1932

Neuvostoliitto pyrki suojaamaan länsirajansa Ison-Britannian ja Ranskan mahdollisilta hyökkäyksiltä omalla sopimusjärjestelmällä reunavaltioiden kanssa. Suomi halusi pysytellä tällaisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella. Suomi solmi kuitenkin 1932 Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen.

Suomi julistautui Pohjoismaaksi 1935

Heinäkuussa 1933 Suomi ilmoitti liittyvänsä Lontoossa tehtyyn sopimukseen hyökkäyskäsitteen määrittelemisestä. Sopimus astui voimaan ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen helmikuussa 1934. Neuvostoliiton aloitteesta laadittu sopimus pyrki täydentämään sodankäynnin kieltävää Kelloggin–Briandin sopimusta. Seuraavana vuonna Suomi julisti tavoitteekseen pohjoismaisen suuntauksen haluten näin samaistua Skandinavian maihin.

Neuvostoliiton epäviralliset neuvottelut Suomen kanssa

Neuvostoliiton lähetystösihteeri Boris Jartsev pyrki huhtikuussa 1938 Suomen ulkoministerin puheille. Hän halusi aloittaa maansa edustajana Suomen kanssa salaiset neuvottelut. Asialistalla oli Saksan muodostama uhka. Neuvostoliitto arvioi Saksan pyrkivän hyökkäämään maahansa myös Suomen kautta. Neuvostoliitto halusi sen varalle tehdä sopimuksen Suomen kanssa. Suomi piti tiukasti kiinni puolueettomuudestaan. Jartsevin kanssa käydyt neuvottelut päättyivät tuloksettomina elokuussa 1938. Neuvostoliitto yritti vielä tämänkin jälkeen aloittaa epäviralliset neuvottelut.

Molotovin−Ribbentropin sopimus 23.8.1939

Ulkoasian kansankomissaari Molotov allekirjoittaa 23.8.1939 Moskovassa Saksan ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen Moskovassa. Taustalla vasemmalla Saksan valtakunnan ulkoministeri von Ribbentrop, keskellä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Stalin.
Kuva: Photo12/UIG/Getty Images.

Neuvostoliitto ja Saksa hyökkäsivät syyskuussa 1939 Puolaan ja jakoivat sen. Jaosta oli sovittu maiden välille elokuussa 1939 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen lisäpöytäkirjassa. Elokuun 23. päivänä solmittu hyökkäämättömyyssopimus tunnetaan historiassa sekä sen allekirjoittajien mukaan nimettynä Molotov−Ribbentrop-sopimuksena että valtionpäämiesten mukaan nimettynä Stalin−Hitler-paktina.

Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan syyskuussa

Saksalaiset joukot hyökkäävät Puolaan 1.9.1939.
Kuva: Ann Ronan Pictures(Print Collector/Getty Images.

Saksan hyökkäys Puolaan alkoi syyskuun 1. päivänä. Kaksi päivää myöhemmin Puolan suvereniteetin taanneet Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan.  Länsivallat eivät julistaneet sotaa Neuvostoliitolle, joka hyökkäsi Puolaan 17.9.

Liettua Neuvostoliiton etupiiriin syyskuun lopulla

Saksa ja Neuvostoliitto tarkensivat syyskuun lopulla sopimaansa etupiirijakoa niin, että Liettua tuli muiden Baltian maiden kanssa kuulumaan Neuvostoliiton etupiiriin, johon kuului jo elokuun sopimuksen mukaisesti Suomi.

Neuvostoliiton sotilastukikohtia Baltiaan lokakuussa

Neuvostoliitto vaati ja sai taivutetuksi Baltian maat sallimaan sotilastukikohtien perustamiseen alueillensa. Suomi sai 5. päivänä lokakuuta kutsun neuvottelijoiden lähettämisestä Moskovaan. Neuvottelujen alkaessa Suomessa julistettiin yleinen liikekannallepano ylimääräisten harjoitusten YH:n nimisenä.

Suomen neuvottelut Moskovassa syksyllä 1939

Moskovan neuvotteluissa Neuvostoliitto vaati oikeutta vuokrata laivastotukikohta Hankoniemeltä. Lisäksi se vaati Suomenlahden ulkosaaria sekä rajan tarkistuksia Karjalan kannaksella ja Petsamon Kalastajasaarennossa. Vaatimusten taustalla oli Neuvostoliiton mukaan se, että Iso-Britannia ja Ranskan voisivat hyökätä Neuvostoliittoon Suomen kautta. Aikaisemmissa epävirallisissa keskusteluissa Neuvostoliitto oli arvioinut hyökkääjäksi Saksan.

Korvaukseksi Neuvostoliitto lupasi Suomelle laajoja alueita Suomen rajan takaa Itä-Karjalasta. Suomi oli valmis vain pienehköihin rajantarkistuksiin Karjalan kannaksella ja joidenkin ulkosaarten luovutuksiin. Suomi piti mahdottomana vuokrata Hankoniemi Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi. Neuvottelut katkesivat marraskuussa tuloksettomina.

Mainilan laukaukset ja diplomaattisten suhteiden katkaisu

Neuvostoliitto väitti 26.11.1939 Suomen ampuneen tykistöllä rajan yli Neuvostoliiton puolelle Mainilan kylään kohtalokkain seurauksin. Kolmetoista puna-armeijan sotilasta oli kuollut tai haavoittunut. Suomalaisten rajaviranomaisten suorittamien tutkimusten mukaan puna-armeija ampui itse edellä mainitut laukaukset. Tästä selkkauksesta huolimatta moni Suomen päättäjistä ei vieläkään pitänyt sotaa todennäköisenä.

Neuvostoliitto katkaisi diplomaattiset suhteet Suomeen 29.11.1939 ja aloitti seuraavana aamuna hyökkäyksensä koko Suomen-vastaisen rajan leveydeltä. Hyökkäykseen liittyi samana päivänä tehdyt kotialueen pommitukset mm. Helsingissä.

Ari Raunio