Jääkärit toivat sotilaskotiaatteen Saksasta Suomeen

Jääkärit toivat Saksasta mukanaan ajatuksen sotilaskodista. Jääkärikapteenit Olli Paloheimo ja Selim Isakson kirjoittivat marraskuussa 1918 kiertoartikkelin ”Sotilaskoteja perustamaan”, joka julkaistiin monissa sanomalehdissä. Artikkelissa sotilaskoti kuvattiin paikkana, johon sotilaat voisivat mennä illalla vapaa-ajallaan. Sotilaskodissa sotilaille tarjottiin ruokaa, kahvia ja virvokkeita pientä maksua vastaan. Artikkelissa esitettiin sotilaskotityön sieluina varuskuntapaikkakunnan naiset, ”jotka tällä tavoin tahtovat suorittaa asevelvollisuuttaan”. Moniin varuskuntakaupunkeihin perustettiinkin jo ennen vuoden loppua sotilaskoti.

Sotilaskotiliitto perustettiin 1921

Sotilaskotiyhdistysten valtakunnallinen järjestäytyminen alkoi 1921. Asiaa valmisteltiin Helsingin sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajan Katri Bergholmin johdolla. Hänestä tuli marraskuussa perustetun Sotilaskotiliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Liitolle hyväksyttyjen sääntöjen mukaan jäseniksi voitiin hyväksyä ”sotilaskoteja ylläpitävät järjestöt, jotka tilikirjoillaan sitoutuvat näyttämään, että käyttävät mahdolliset voittovaransa suorastaan sotilaskodin ja sotilaitten hyväksi”.

Vuoden 1934 sääntöuudistuksessa liiton tarkoitus oli ”avustaa Puolustuslaitosta ja Rajavartiolaitosta sotilaskodeilla niin rauhan kuin sodan aikana. …” Sotilaspapisto osallistui aktiivisesti sotilaskotien toimintaan. Rouva Bergholm erosi 1937 terveydellisistä syistä puheenjohtajan tehtävistä. Hänen seuraajakseen valittiin maisteri Toini Jännes.

Puolustuslaitos toivoi syksyllä 1939 Sotilaskotiliiton laajentavan toimintaansa

Sotilaskotiliiton vuosikokouksessa huhtikuussa 1939 oli edustettuna 33 sotilaskotiyhdistystä. Lokakuun 2. päivänä pidettiin puheenjohtajien, sihteerien ja taloudenhoitajien neuvottelukokous. Puolustuslaitoksen edustaja, jääkärieversti Voldemar Oinonen kehotti osallistujia lähettämään varuskunnista mahdollisesti rajaseudulle keskitettävien joukko-osastojen mukaan liikkuvia sotilaskoteja. Oinonen totesi puheessaan myös, että mahdollisen liikekannallepanon aikana yhdistysten olisi perustettava sotilaskoteja uusin paikkoihin. Yleisesikunta oli tarvittaessa valmis nimeämään ne.

Muutamaa päivää myöhemmin alkaneen ylimääräisten harjoitusten aikana perustettiin lukuisia uusia sotilaskoteja. Monet sotilaskotiyhdistykset perustivat tilapäiskoteja ja uusia toimipaikkoja sinne, mihin joukkoja siirtyi. Yhdistyksillä oli ylimääräisten harjoitusten aikana toiminnassa lähes 300 sotilaskotia. Sotilaskoteihin tilattiin joukkojen kotiseudun sanomalehtiä. Normaalin kahvilatoiminnan lisäksi sotilaskodit järjestivät palvelukseen kutsutuille sotilaille sotilasillanviettoja. Iltaisin pidettiin iltahartauksia ja sunnuntaisin järjestettiin jumalanpalveluksia.

Sotilaskodit toimivat sodan aikanakin

Sodan aikana sotilaskotitoiminta levisi myös sotasairaaloihin. Sotilaskotiliiton ja yhdistysten edustajat kävivät sairaaloissa ja hankkivat niihin kirjoja potilaiden luettavaksi.

Heinäkuussa 1940 ylipäällikkö kiitti päiväkäskyllä (numero 92/12.7.1940) sotilaskotiväkeä sen sodanaikaisista ponnistuksista. Päiväkäsky kuului seuraavasti:

”Suomen sotilaskotiväki.

Ilolla ja ylpeydellä olen todennut sen tuloksellisen työn, minkä Suomen sotilaskotiliiton henkilöstö on tehnyt puolustusvoimiemme hyväksi nyt päättyneen sodan aikana.
Teidän uhrautuva toimintanne on ulottunut aina etulinjoille saakka ja on vaikuttanut joukkoihimme elähdyttävästi, kannustaen niitä uusiin ponnistuksiin.
Joukossanne on kaatuneitakin. Me kunnioitamme heidän muistoansa.
Lähetän Suomen sotilaskotiväelle omani ja armeijan kiitoksen hyvin suoritetusta, arvokkaasta työstä.

Mannerheim”

Ari Raunio