Suomen Avun Keskus perustettiin 5.12.

Ruotsalaisten kansalaisjärjestöjen halu auttaa Suomea alkoi jo syksyn 1939 Moskovan neuvottelujen aikana. Talvisodan sytyttyä muodostettiin erilaisia järjestöjen yhteenliittymiä Suomen auttamiseksi.

Pian talvisodan syttymisen jälkeen Ruotsin vielä virassa olleen ulkoministeri Richard Sandlerin puoliso Maja Sandler esitti Frederika Bremer -yhdistyksen puheenjohtajalle, filosofian tohtori Hanna Rydthille turvapaikan tarjoamista suomalaisille lapsille. Rouvat päättivät järjestää kokouksen Suomen auttamisen järjestämiseksi. Kutsu lähetettiin ruotsalaisille naisjärjestöille, joista 20 lähetti edustajansa Tukholmassa 4.12.1939 pidettyyn kokoukseen, joka jatkui seuraavana päivänä. Silloin päätettiin perustaa yhteinen järjestö hoitamaan Suomen auttamista. Järjestön nimeksi tuli Centrala Finlandshjälpen, CF (Suomen Avun Keskus).

Suomen Avun Keskuksesta valtiollinen komitea 20.12.1939

Perustamiskokouksessa todettiin järjestön ensimmäiseksi kiireelliseksi tehtäväksi suomalaisten pakolaisten avustaminen. Centrala Finlandshjälpen määrättiin valtiolliseksi komiteaksi kuninkaan 20.12.1939 päiväämällä kirjeellä.

Suomeen perustettiin Pohjoismaisen Avun Keskus

Sandler ja Rydth matkustivat uuden järjestön nimissä Suomeen 11.12. He kutsuivat suomalaisia äitejä ja lapsia Ruotsiin sotaa pakoon. Vierailun seurauksena Suomeen perustettiin Pohjoismaisen Avun Keskus (Nordiska Hjälpcentralen i Finland) järjestämään ruotsalaisen tavara-avun jakelua Suomessa ja hoitamaan tarvittavat järjestelyt evakuoitavien lähettämiseksi Ruotsiin. Johtamisvastuu lasten siirroista Suomessa tuli Helsingin avustuskeskukselle.

Suomen viranomaiset osallistuivat toimintaan

Sisäasiainministeriö tiedotti Suomessa mahdollisuudesta lähettää sodan ajaksi Ruotsiin lapsia ja pienten lasten äitejä. Ministeriö lähetti asiasta kirjelmän kaikille nimismiehille ja kunnallislautakuntien esimiehille. Lisäksi asiasta ilmoitettiin sanomalehdissä. Suomalaisten innostus lasten lähettämiseen oli aluksi vaisua, mutta kasvoi jouluun mennessä.

Pohjoismaisen Avun Keskuksen neuvotteluissa sosiaaliministeri K. A. Fagerholmin ja sisäasiainministeri Ernst von Bornin kanssa päädyttiin Ruotsiin lähetettävien valintakriteereistä. Lähetettävien lasten yläikärajaksi määrättiin 12 vuotta. Mukaan lähtevien äitien lapsista ainakin yhden oli oltava alle 3-vuotias. Myöhemmin hyväksyttiin Ruotsiin lähtevien joukkoon myös odottavia äitejä.

Vanhempien piti periaatteessa osallistua matka- ja ylläpitokustannuksiin

Vanhempien varallisuudella ei saanut olla merkitystä lasten valinnalle, mutta hyvässä taloudellisessa tilanteessa olleet vanhemmat joutuivat maksamaan lähtevien lastensa matka- ja ylläpitokustannukset. Ylläpito maksoi 200−800 markkaa kuukaudessa ja matka 100 mk. Näin kerätyt rahat käytettiin sisäasiainministeriön määräyksen mukaan maanpuolustukseen ja siirtoväen aseman parantamiseen.

Pohjoismaisen Avun Keskus päätti sodan loppuvaiheessa, että pakkoevakuoitujen kuntien vanhempien lapsilla oli etusija Ruotsiin lähetettäviä lapsia valittaessa.

Suomesta lähetettiin Skandinavian maihin lähes 5 500 lasta

Pohjoismaisen Avun Keskuksen tilastojen mukaan noin 2/3 Ruotsiin lähetetyistä oli Helsingin osaston toiminta-alueelta. Suomesta lähetettiin Ruotsiin 5 471 lasta ja 1 183 aikuista eli yhteensä 6 654 henkilöä. Aikuisista äitejä oli 1 008 ja vanhuksia 175. Lähetetyt edustivat 3 042 perhettä. Pääosa Ruotsiin saapuneista jäi sinne. Pohjoismaisen Avun Keskuksen tietojen mukaan Ruotsista kuljettiin maaliskuussa Norjaan 107 lasta ja Tanskaan 93.

Lapset kuljetettiin Ruotsiin laivalla, junalla ja lentokoneella

Lasten kuljetukset Ruotsiin aloitettiin joulukuun puolivälissä laivalla Turusta Tukholmaan. Tammikuun lopulla laivakuljetukset keskeytettiin pommitusten, miinavaaran ja jäätilanteen vuoksi. Sitä ennen yhteensä seitsemällä laivakuljetuksella kuljetettiin Ruotsiin 302 lasta ja 70 aikuista.

Junakuljetukset alkoivat 11.1.1940 Helsingistä Haaparantaan. Sieltä matka jatkui ruotsalaisilla junilla eteenpäin. Sodan aikana järjestettiin 17 junakuljetusta. Niissä kuljetettiin  yhteensä 4 600 lasta ja 786 äitiä.

Lentokuljetukset Vaasan ja Sundsvallin välillä alkoivat 21. päivänä tammikuuta 1940, mutta keskeytettiin lähinnä niiden kalleuden takia 17.2.1940. Yhteensä 34 lennolla kuljetettiin 620 lasta ja 152 äitiä. Kaksi lennoista tehtiin Turusta Tukholmaan.

Maaliskuussa yksi junakuljetus joutui onnettomuuteen

Sotalapsia kuljettavista junista yksi joutui maaliskuun 3. päivänä onnettomuuteen. Pohjoisesta tuleva pikajuna törmäsi Tornioon matkalla olleeseen lapsia kuljettavaan junaan. Onnettomuudessa kuoli kolme hoitajaa ja 15 lasta sekä yksi äiti ja yksi raskaan ollut nainen. Loukkaantuneita oli 20 henkeä.

Lasten paluukuljetukset käynnistyivät hitaasti

Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 Pohjoismaisen Avun Keskus keskeytti lasten kuljettamisen Ruotsiin. Suomessa haluttiin olojen vakiintuvan ennen sotalapsena olleiden paluuta. Ryhmämatkat Suomeen suunniteltiin aloitettavaksi vasta huhtikuun puolivälissä. Pohjoismaisen Avun Keskus antoi 30.3.1940 yksityiskohtaiset ohjeet lasten kotiuttamisesta. Saksan hyökkäys 9.4.1940 Tanskaan ja Norjaan nopeutti varsinkin näissä maissa olleiden lasten lähettämistä takaisin Suomeen. Paluukuljetukset järjestettiin laivalla ja junalla.

Sotalapsista osa oli Ruotsissa vielä vuoden 1940 päättyessä

Sodan päätyttyä Ruotsissa suhtauduttiin evakuoituihin kaksijakoisesta. Osa ruotsalaisista olisi halunnut suomalaisten mahdollisimman nopeaa paluuta. Osa lapsille sijaiskodin tarjonneista olisi taas halunnut lapsen jäävän heidän luokseen ja ilmoittivat halukkuutensa adoptointiin. Suomen viranomaiset suhtautuivat kuitenkin kielteisesti lasten adoptointiin, myös silloin, kun kyseessä oli lastenkotilapsi.

Ruotsissa Centrala Finlandshjälpenin toiminta päätyi 1.6.1940. Siinä vaiheessa vielä noin 800 Ruotsiin evakuoitua lasta oli palauttamatta Suomeen. Viimeinen virallinen lapsikuljetus järjestettiin 21.8.1940. Ruotsissa oli vuoden 1940 lopulla vielä noin 80 lasta.

Sotalapsista osa matkusti jo kesällä 1940 kasvattivanhempiensa kutsusta Ruotsiin. Jatkosodan aikana yli 1 000 talvisodan sotalasta lähti Ruotsiin talvisodan aikaisiin sijoituspaikkoihinsa.

Ari Raunio

Lähde: