Venäjä aloitti Suomen suuriruhtinaskunnan venäläistämisen 1800-luvun lopulla

Venäjän 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun venäläistämisaalto kohteli kaltoin Suomen suuriruhtinaskuntaa. Se oli 1809 Venäjään liitetty Ruotsin itäinen osa, joka oli saanut säilyttää mm. uskontonsa ja lakinsa. Helmikuussa 1899 annetun keisarillisen manifestin katsottiin kumoavan Suomessa vielä tuolloin voimassa olleen Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuodon. Venäjä lakkautti 1901 Suomen oman asevelvollisarmeijan. Se oli muodostettu 1880-luvun alkupuolella. Asevelvollisuuslaki oli säädetty 1878. Suomen Kadettikoulu lakkautettiin 1903 ja viimeisenä joukko-osastona Suomen Kaarti 1905.

Suomalaisten sotilaskoulutus alkoi Saksassa 1914 − syntyi jääkäriliike

Suomessa syntyi voimakasta vastarintaliikehdintää. Yhden suuntauksen tavoitteena oli irtautuminen Venäjästä vaikka väkivalloin. Tämän suuntauksen kannattajat katsoivat 1914 alkaneen eurooppalaisen suursodan tarjoavan siihen hyvät mahdollisuudet. Kansannousu tarvitsisi sotilasjohtajia. Heidät oli koulutettava ulkomailla. Saksa suostui tähän. Näin syntyi jääkäriliike. Sotilaskoulutukseen Saksaan lähti 1915−1917 lähes 1 900 miestä.

Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917

Lenin pitämässä puhetta Moskovan Punaisella torilla lokakuussa 1917. Kuva: Ann Ronan Pictures/Print Collector/Getty Images.

Venäjällä valtaan nousivat 1917 lokakuun vallankumouksessa bolševikit. Suomen suurruhtinaskunta irtautui vallankumouksen kouriin joutuneesta Venäjästä julistautumalla 6.12.1917 itsenäiseksi. Bolševistinen Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden tammikuussa 1918. Kuukauden lopulla Suomen työväenliikkeen radikaalisiipi aloitti vallankumouksen. Neuvosto-Venäjä tuki vallankumouksellisia eikä kiirehtinyt joukkojensa vetämistä pois Suomesta. Hallituksen joukot aloittivat vallankumouksen alkamispäivänä alueillaan olleiden venäläisten joukkojen aseistariisunnan.

Vapaussota, joka oli sisällissota

Kartalla näkyy Suomen jakautuminen vallankumouksellisten, punaisten hallitsemaan Etelä-Suomeen ja hallituksen, valkoisten hallitsemaan muuhun Suomeen. Molemmilla alueilla oli yksittäisiä vastapuolen hallinnassa olleita paikkakuntia.

Sisällissodan hallituksen joukot muodostuivat suojeluskunnista, värvätyistä joukoista ja asevelvollisista. Sotaan osallistui myös ruotsalaisia vapaaehtoisia. Sodan aikana muodostetuissa asevelvollisissa joukoissa Suomeen saapuneilla lähes 1 300 jääkärillä oli keskeinen merkitys kouluttajina ja pataljoonan sekä siihen kuuluvien alempien joukkojen johtajina. Vallankumouksellisten joukkoina olivat punakaartit. Vallankumouksellisilta puuttui käytännössä kokonaan sotilaskoulutusta saanut henkilöstö.

Vuoden 1918 sodassa Suomi riisui aseista maassa olleet venäläiset sotilaat. Varsinaiset taistelut käytiin kuitenkin vallankumouksen aloittaneita oman maan kansalaisia vastaan. Tämä sisällissodaksi muodostunut sota päättyi toukokuussa 1918 Saksan tukemien hallituksen joukkojen voittoon. Sotaan oli osallistunut myös saksalainen ns. Itämeren divisioona.

Vallankumoukselliset kukistettiin toukokuun kuluessa. Osa vallankumouksellisista pääsi pakenemaan Neuvosto-Venäjälle. Siellä he perustivat Suomen kommunistisen puoleen SKP:n. Suomessa kommunistien toiminta kiellettiin.

Lyhytaikainen saksalaissuuntaus

Hallituksen ennen vapaussotaa joukkojensa ylipäälliköksi nimittämä kenraaliluutnantti (7.3.1918 alkaen ratsuväenkenraali) Mannerheim oli eronnut neljä päivää Helsingissä 16.5.1918 pidetyn voitonparaatin jälkeen. Se oli protesti hallituksen päätöksestä noudattaa saksalaisten ohjeita armeijan kehittämisessä. Suomen ensimmäisen maailmansodan aikainen saksalaissuuntaus huipentui saksalaisen prinssin valintaan maan kuninkaaksi.

K. J. Ståhlberg presidentiksi heinäkuussa 1919

Tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg on juuri saapunut Suomenlinnaan 1920-luvun alkupuolella. Kuva: Sotamuseo.

Saksan hävittyä maailmansodan Suomen hallitus vaihtui. Suomi luopui saksalaissuuntauksesta ja haki hyväksyntää lännestä. Mannerheim nimitettiin joulukuussa 1918 Suomen valtionhoitajaksi. Kuningaskunnan sijaan Suomesta tuli tasavalta. Eduskunta valitsi heinäkuussa 1919 maan ensimmäisen presidentin. Eduskunnan suorittamassa vaalissa pääehdokkaina olivat Mannerheim ja K. J. Ståhlberg. Viimeksi mainittu sai annetuista 197 äänestä 143 ja Mannerheim 50. Vaalin jälkeen Mannerheim vetäytyi kaikista julkisista tehtävistä.

Heimosodat

Suomi hamusi itsenäistymisensä alusta asti Venäjältä karjalaisten heimojen asuttamaa aluetta ns. Itä-Karjalaa. Suomen hallitus ja eduskunta hyväksyivät 1919 suomalaisten vapaaehtoisten sotilasretkikuntien toiminnan Itä-Karjalassa. Suomi hallitus tuki epävirallisesti Venäjän vastavallankumouksellisia Vienan Karjalassa vielä senkin jälkeen, kun Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä oli solmittu Tarton rauhansopimus lokakuussa 1920. Neuvosto-Venäjän joukot löivät helmikuun 1922 kuluessa Vienan kansannousun ja sitä auttamaan rientäneen suomalaisen vapaaehtoisjoukon. Suomi ja Venäjä allekirjoittivat kesäkuun 1. päivänä Moskovassa sopimuksen rajarauhasta.

Suomi torjui sopimuksen reunavaltioiden kanssa 1922

Suomen ulkopoliittisen suunnan hakemisessa yhtenä merkittävänä tekijänä oli tuen saaminen itsenäisen Suomen suurimpana uhkana pidettyä Neuvosto-Venäjää, sittemmin Neuvostoliittoa vastaan. Sen arvioitiin pyrkivän palauttamaan Venäjän keisarikunnan rajat. Samaa pelkäsivät muut Venäjästä irtautuneet valtiot – Puola, Liettua, Latvia ja Viro. Liettua ei kuitenkaan toiminut tiiviissä yhteistyössä näiden ns. reunavaltioiden kanssa. Puola oli ottanut siltä ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Liettuan pääkaupungikseen havitteleman Vilnan ympäristöineen.

Eduskunta tyrmäsi 1922 toukokuussa hallituksen valmisteleman poliittisen yhteistoimintasopimuksen reunavaltioiden kanssa. Taustalla oli pelko joutua osalliseksi varsinkin Puolan mahdollisiin konflikteihin Neuvosto-Venäjän kanssa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen syttynyt sota Neuvosto-Venäjän ja Puolan välillä oli päättynyt 1921.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus solmittiin 1932

Neuvostoliitto pyrki suojaamaan länsirajansa Ison-Britannian ja Ranskan mahdollisilta hyökkäyksiltä omalla sopimusjärjestelmällä reunavaltioiden kanssa. Suomi halusi pysytellä tällaisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella. Suomi solmi kuitenkin 1932 Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen.

Suomi julistautui pohjoismaaksi 1935

Heinäkuussa 1933 Suomi ilmoitti liittyvänsä Lontoossa tehtyyn sopimukseen hyökkäyskäsitteen määrittelemisestä. Sopimus astui voimaan ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen helmikuussa 1934. Neuvostoliiton aloitteesta laadittu sopimus pyrki täydentämään sodankäynnin kieltävää Kelloggin–Briandin sopimusta. Seuraavana vuonna Suomi julisti tavoitteekseen pohjoismaisen suuntauksen ja halusi näin samaistua Skandinavian maihin.

Ari Raunio