Rapallon sopimus 1922

Länsimaat hyljeksivät maailmansodan jälkeen Saksaa ja Venäjää. Ensin mainittu oli hävinnyt sodan. Länsimaiden liittolaisena sotaan lähtenyt Venäjä oli bolševistien 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen irtautunut sodasta. Maan uudet vallanpitäjät propagoivat länsimaihin maailmanvallankumousta. Saksa ja Neuvosto-Venäjä hakivat tukea toisistaan. Maat allekirjoittivat Rapallon kaupungissa 16.4.1922 sopimuksen ystävyydestä ja yhteistoiminnasta.

Geneven pöytäkirja 1924

Kansainliiton yleiskokous hyväksyi 2.10.1924 ns. Geneven pöytäkirjan, jossa suositeltiin hyökkäyssodan kieltämistä. Riitojen ratkaisun tuli tapahtua kansainvälisissä elimissä. Jäsenvaltiot velvoitettiin Kansainliiton määräämiin pakotteisiin hyökkääjävaltiota vastaan.

Locarnon sopimus 1925

Saksa sitoutui 16.10.1925 Locarnossa solmituissa sopimuksissa säilyttämään läntisten rajojensa koskemattomuuden. Tämä paransi Saksan suhteita voittajavaltoihin. Seuraavan vuonna Saksa pääsi Kansainliiton jäseneksi. Saksa ei antanut voittajavaltoihin parantuneiden suhteidensa heikentää yhteistoimintaansa Neuvostoliiton kanssa. Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat Berliinissä 24.4.1926 sopimuksen, joka vahvisti Rapallon sopimusta.

Kelloggin–Briandin sopimus 1928

Ranskan ja Yhdysvaltojen ulkoministerien mukaan nimetty ns. Kelloggin–Briandin sopimus solmittiin 15 valtion välillä elokuussa 1928.  Sopimus tuomitsi sodan politiikan välikappaleena ja kansainvälisten riitojen selvittäjänä. Riidat oli ratkaistava rauhanomaisin keinoin. Sopimus astui voimaan vuotta myöhemmin, jolloin kaikki allekirjoittajat olivat ratifioineet sen. Tämän jälkeen sopimukseen liittyi vielä yli 50 valtiota.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus 1932

Neuvostoliitto pyrki suojaamaan länsirajansa Ison-Britannian ja Ranskan mahdollisilta hyökkäyksiltä omalla sopimusjärjestelmällä reunavaltioiden kanssa. Suomi halusi pysytellä tällaisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella, mutta solmi 1932 Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen.

Aseistariisuntaa Euroopassa

Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta aloittivat 1920-luvun puolivälin jälkeen asevoimiensa jyrkän supistamisen. Ruotsin eduskunta teki toukokuussa 1925 puolustuspäätöksen. Se astui voimaan tammikuussa 1928. Päätöksen mukaan armeijan sodan ja rauhan ajan joukkojen määrää supistettiin merkittävästi. Vuoden 1925 puolustuspäätös pysyi voimassa vuoteen 1936, jolloin Ruotsin eduskunta teki uuden puolustuspäätöksen. Se edellytti sekä rauhan että sodan ajan joukkojen määrän kasvattamista.

Ari Raunio