Ilmavoimien käyttöajatus muuttui hyökkäyksestä puolustukseen

Ilmavoimien kehittämisessä vielä 1930-luvun alkupuolella pääpaino oli hyökkäyksellisessä toiminnassa. Yleisesikunnassa arvioitiin, että hankkimalla pommikoneita pystyttäisiin hyökkäämään vihollisen selustaan, jopa Leningradiin. Neuvostoliiton 1930-luvulla voimakkaasti kehittyvä ilma-ase muutti Suomen ilmavoimien käyttöajatuksen puolustuksellisempaan suuntaan. Hävittäjätorjunta nousi ilmapommituksia tärkeämmäksi. Kenttäarmeijan keskitysten suojaaminen korosti hävittäjätorjunnan merkitystä sodan alusta alkaen.

Rauhan ajan ilmavoimat

Ilmavoimat katsottiin aluksi maavoimien aselajiksi, jolla kuitenkin muista aselajeista poiketen oli oma esikuntansa. Ennen talvisodan alkua ilmavoimat, vuoteen 1928 ilmailuvoimat saavutti puolustushaaran aseman. Ilmapuolustuksen eli Ilmavoimien komentajana oli jääkäriupseeri, kenraalimajuri Jarl Lundqvist.

Ilmavoimiin kuului 1930-luvun lopulla esikunnan lisäksi kolme lentorykmenttiä, Erillinen lentolaivue, Ilmasotakoulu, Mekaanikkokoulu ja Ilmailuvarikko. Lentorykmentti 1 toimi Suur-Merijoella Karjalan kannaksella, Lentorykmentti 2 Utissa ja Lentorykmentti 4 Immolassa.

Ilmavoimien komentajan alainen Ilmatorjuntarykmentti 1 toimi Helsingissä ja Suomenlinnassa ja Ilmatorjuntarykmentti 2 Viipurissa. Rannikkotykistöllä oli omia ilmatorjuntajoukkoja. Laivaston laivoissa oli ilmatorjunta-aseita. Panssarilaivoilla oli useita ilmatorjunta-aseita.

Sodan ajan lentojoukot

Bristol Blenheim kaukotoimintapommikone. Kuva: Sotamuseo.

Lundqvistin alaisiin sodan ajan lentojoukkoihin kuului kolme lentorykmenttiä. Vanhentuneet ilmataisteluihin sopimattomat lentokoneet sijoitettiin pääosin Lentorykmentti 1:een. Sen lentokoneet kykenivät toimimaan lähinnä maa- ja merivoimien yhteystoimintakoneina.

Suunnitelmien mukaan Ilmavoimien komentajan johtoon jäivät Lentorykmentit 2 ja 3. Lentorykmentti 2:n tehtävänä oli valmistautua hävittäjätorjuntaan Karjalan kannaksella, ja Lentorykmentti 3 vastasi kaukotoiminnasta, tiedustelusta ja pommituslennoista. Näissä lentorykmenteissä oli Ilmavoimien ajanmukaisin lentokalusto. Sitä edustivat 36 Fokker D 21 hävittäjäkonetta ja 14 Bristol Blenheim kaukotoimintapommikonetta.

Kummallakin ilmavoimien komentajan alaisella rykmentillä oli käytössään vain kaksi laivuetta. Lentorykmentti 4:ssä oli kaksi kaukotoimintalaivuetta ja Lentorykmentti 2:ssa kaksi hävittäjälaivuetta. Hävittäjälaivueista vain toisella oli ajanmukainen lentokalusto.

Ari Raunio