Merivoimien johto

Merivoimien komentajana oli jääkäriupseeri kenraalimajuri Väinö Valve. Hänen johtoesikuntanaan oli Merivoimien Esikunta. Merivoimien komentajan alaisina olivat Rannikkolaivasto, Laivastoasema, Koululaiva ja rannikkotykistön joukko-osastot.

Laivaston tärkein tehtävä oli meriliikenteen suojaus

Meriliikenteen suojaus oli laivastovoimien päätehtävä sodassa. Toisena tehtävänä oli osallistuminen rannikkopuolustukseen. Meriyhteyksien suojaamisessa päähuomio oli kiinnitettävä läntisiin yhteyksiin. Erityisesti oli suojattava yhteydet Saaristo- ja Ahvenanmerellä ja estettävä vihollisen tunkeutuminen Pohjanlahdelle. Pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahdella laivastovoimien oli taisteltava vihollista vastaan kevein voimin. Sukellusveneillä oli valmistauduttava myös miinoitteiden laskemiseen Suomenlahdella.

Laivasto oli ainoa aselaji tai paremminkin puolustushaara, jonka kehittämisestä oli 1920-luvulla säädetty lailla. Sen mukaisesti Suomelle rakennettiin pienoiskoossa merivallan laivastovoimia muistuttava laivasto.

Laivaston aluskanta koostui Suomeen jääneistä Venäjän aluksista ja 1920- ja 1930-luvulla rakennetuista laivoista. Ensimmäisen maailmansodan aikaisia aluksia olivat mm. neljä tykkivenettä (Uusimaa, Hämeenmaa, Karjala ja Turunmaa), kaksi moottoritorpedovenettä (Sisu ja Hurja) ja miinalaiva Louhi.

Tykkiveneet Turunmaa ja Karjala Helsingissä laivaston juhlapäivänä 1930-luvulla.
Kuva: Sotamuseo.

Uudempaa aluskantaa olivat kaksi panssarilaivaa (Väinämöinen ja Ilmarinen), viisi sukellusvenettä (Vetehinen, Vesihiisi, Iku-Turso, Vesikko ja Saukko), viisi moottoritorpedovenettä (Isku, Nuoli, Syöksy, Raju ja Vinha) ja kuusi Ahven-luokan raivaajaa.

Laivastoparaati Suomenlahdella 1930-luvun lopulla. Sukellusvenettä vastaan tulevat molemmat panssarilaivat. Kuva: Sotamuseo.

Sukellusvene Vetehinen Helsingissä laivaston juhlapäivänä 1930-luvulla.
Kuva: Sotamuseo.

Moottoritorpedoveneet Nuoli ja Syöksy Helsingissä laivaston juhlapäivänä 1930-luvulla.
Kuva: Sotamuseo.

Ahven-luokan raivaaja Särki ja Vartiomoottorivene 8 Helsingissä laivaston juhlapäivänä 1930-luvulla.
Kuva: Sotamuseo.

Rannikkotykistön tehtävänä oli rannikoiden puolustaminen

Rannikkotykistö muodosti rannikkopuolustuksen rungon. Sen perustana oli venäläisten Suomenlahdelle 1900-luvun alussa rakentaman ns. Pietari Suuren merilinnoituksen Suomen rannikolle rakennetut rannikkolinnakkeet. Linnoitusjärjestelmää täydennettiin 1930-luvulla. Laatokan rannikonpuolustusjärjestelmän suomalaiset joutuivat rakentamaan alusta alkaen.

Rannikkotykistön rauhan ajan kokoonpanoon kuului kolme rannikkotykistörykmenttiä ja kaksi erillistä rannikkotykistöpatteristoa. Kaikki rannikkotykistön joukko-osastot yhtä rykmenttiä lukuun ottamatta olivat Suomenlahdella.

Sodan ajan rannikkopuolustusta varten Suomen rannikkoalueet suunniteltiin jaettaviksi rannikkolohkoihin poikkeuksena Laatokka, jonka alueelle muodostettiin Laatokan Meripuolustus. Se oli suunnitelmien mukaan alusta alkaen Päämajan alainen. Rannikkolohkojen kokoonpanot vaihtelivat alueen ja tehtävien mukaan. Lohkojen joukkoihin kuului varsinaisten rannikkotykistöjoukkojen lisäksi mm. rannikkojalkaväkeä ja rannikkoilmatorjuntajoukkoja.

Ari Raunio