Puolueettomuuden vartiointia tehostettiin

Saksan hyökättyä 1.9. Puolaan tehostettiin Suomen puolueettomuuden vartiointia. Siitä vastasivat Puolustuslaitos, Rajavartiolaitos ja Merivartiolaitos. Palveluksessa olevan henkilöstön lisäämiseksi päätettiin kaikki syyskuussa palveluksesta kotiutettavat varusmiehet jättää toistaiseksi palvelukseen.

Puolueettomuuden vartioinnin painopiste oli syyskuussa kansainvälisin sopimuksin demilitarisoidun Ahvenanmaan suunnalla. Moskovan neuvottelut ja Neuvostoliiton sotilastukikohtien perustaminen Viroon korostivat puolueettomuuden vartioinnin merkitystä koko Suomenlahdella ja Laatokalla.

Merivoimat suojajoukkoryhmitykseen 1.9.1939

Merivoimat saivat 1.9. käskyn siirtyä suojajoukkoryhmitykseen. Samana päivänä kutsuttiin Ahvenanmaan sodan ajan joukoista kertausharjoituksiin polkupyöräpataljoona ja kanuunapatteri. Pataljoonan kotiuttamispäivänä14.9. rauhan ajan maavoimien joukko-osasto, Uudenmaan Rykmentti sai käskyn siirtyä sotavalmiudessa Turkuun valmiina käytettäväksi Ahvenanmaalla. Puolueettomuuden vartiointiin tarvittiin enemmän henkilöstöä kuin Merivoimilla oli palveluksessa. Suojajoukkoja täydennettiin kutsumalla reserviläisiä kertausharjoituksiin.

Syyskuun 11. päivänä perustettuihin Suomenlahden, Laatokan ja Ahvenanmaan suojajoukkoihin kuuluivat Merivoimien Esikunnan ja Rannikkolaivaston lisäksi rannikon puolustuksesta Suomenlahdella ja Laatokalla vastanneet rannikkotykistöjoukot. Merivartiolaitos alistettiin 12.10. Merivoimille. Ahvenanmaan merivartiopiiri jäi kuitenkin itsenäiseksi 2.12. asti.

Ilmavoimat tehosti tiedustelu- ja valvontalentoja

Ilmavoimissa tehostettiin tiedustelu- ja valvontalentoja. Palvelukseen kutsuttiin pienehkö määrä koulutettuja reserviläisohjaajia ja mekaanikkoja. Ilmavoimien joukko-osastoista elokuussa kotiutuneet varusmiehet kutsuttiin 9.9. takaisin palvelukseen. Samoin meneteltiin Ilmavoimiin kuuluneissa ilmatorjuntajoukoissa kotiutettujen varusmiesten osalta.

Maavoimat kohotti puolustusvalmiutta

Maavoimien osuus puolueettomuuden vartioinnissa oli syyskuussa vähäinen. Pääpaino oli puolustusvalmiuden kohottamisessa. Karjalan kannakselle siirrettiin rauhan ajan joukoista yksi jääkäripataljoona ja yksi pioneerikomppania. Siirtokäskyn Kivennavan alueelle sai Jääkäripataljoona 3 Mikkelistä. Pioneeripataljoona Korialla sai käskyn perustaa 27. Pioneerikomppanian ja siirtää se Kannakselle.

Salmin rajavartiosto sai 23.9. käskyn kutsua palvelukseen huhtikuussa 1939 kotiutuneet varusmiehet. Lapin rajavartiosto sai käskyn kutsua palvelukseen Petsamon sodan ajan joukot.

Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17.9.1939

Puolustusministeri Juho Niukkanen (vasemmalla) majuri Kaarlo Saastamoisen kanssa menossa 1.3.1940 ministeriön väistötiloihin Meilahdessa. SA-kuva.

Neuvostoliiton hyökkäys Puolaan alkoi 17.9. Suomessa puolustusneuvoston puheenjohtaja, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim ehdotti 22.9. puolustusministeri Juho Niukkaselle käytännössä koko rauhan ajan armeijan ryhmittämistä suojajoukkoryhmitykseen Karjalan kannakselle. Tavoitteena oli suojata kenttäarmeijan perustaminen myös mahdollisessa yllätyshyökkäystilanteessa. Päätöstä asiasta ei vielä tässä vaiheessa tehty. Sitä vastoin tehostettiin sotilaspiirien varastojen, varikkojen ja puolustusministeriön alaisten teollisuuslaitosten vartiointia.

Suojajoukkojen keskittäminen

Neuvostoliiton pyydettyä Suomelta neuvotteluvaltuuskunnan lähettämistä Moskovaan pääministeri A. K. Cajanderin hallitus päätti hyväksyä Mannerheimin esityksen suojajoukoista ja niiden ryhmittämisestä lähes kokonaisuudessaan Karjalan kannakselle. Käskyt annettiin 5.−6.10. Päätös merkitsi myös sisäasiainministeriön alaisen Rajavartiolaitoksen siirtämistä osaksi maan sotavoimia.

Rauhan ajan joukkoja täydennettiin reserviläisillä ja suojeluskuntalaisilla sekä siviilistä otettavilla ajoneuvoilla. Salaamissyistä reserviläisille oli kerrottava palvelukseen kutsumisen syyksi Kannaksen linnoittamistyö. Joukot saapuivat keskistysalueilleen 11.10. kuluessa.

Osittaisesta liikekannallepanosta päätettiin 7.10.

Mannerheim esitti jo 7.10. osittaista liikekannallepanoa. Hänen esityksensä mukaisesti rauhan ajan sotaväen päällikkö, kenraaliluutnantti Hugo Österman sai valtuudet kutsua palvelukseen Päämajan, Kannaksen Armeijan Esikunnan ja kolmen armeijakunnan esikunnat, kolme divisioonaa kokonaisuudessaan sekä joitakin armeija- ja armeijakuntajoukkoja.

Lisäksi Pohjois-Suomen rajavartiojoukoista reserviläisillä ja suojeluskuntalaisilla täydennettynä muodostettiin Pohjois-Suomen Ryhmä. Sen komentajana oli Rajavartiolaitoksen päällikkö, jääkäriupseeri, kenraalimajuri Wiljo Tuompo.

Osittaisessa liikekannallepanossa perustettavat joukot kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH). Ensimmäinen YH-päivä oli 10.10. ja joukkojen keskityskuljetukset alkoivat seuraavana päivänä.

Kannaksen Armeijan Esikunta oli suunnitelmiin kuulumaton johtoporras

Kannaksen Armeijan Esikunta toimi Imatralla valtionhotellissa. SA-kuva.

Kannaksen Armeijan Esikuntaa ei ollut joukkojen perustamissuunnitelmissa. Päämajan piti johtaa suoraan Karjalan kannaksen kahta armeijakuntaa. Ylimääräisissä harjoituksissa perustettiin Kannaksen Armeijan Esikunta. Sen komentajaksi määrättiin sotaväen päällikkö Österman.

Armeijakuntien esikuntien perustaminen

Rauhan ajan 1. Divisioonan Esikunta oli Kannaksen Armeijan Esikunnan pääperustaja. Armeijan Esikunnan kokoonpano oli samankaltainen kuin armeijakunnan esikunta. Kannaksen Armeijan alaiseksi perustettiin kaksi armeijakunnan esikuntaa. Viipurissa sijainnut rauhan ajan Armeijakunnan Esikunta eli maavoimien esikunta perusti sodan ajan II Armeijakunnan Esikunnan (II AKE).  Sodan ajan III Armeijakunnan Esikunta (III AKE) perustettiin Seinäjoella. Mikkelissä toiminut rauhan ajan armeijan 3. Divisioonan Esikunta perusti sodan ajan IV Armeijakunnan Esikunnan (IV AK) joka johti Raja Karjalaan ja Laatokan Karjalaan ryhmitettäviä joukkoja.

Päätös liikekannallepanosta ylimääräisten harjoitusten nimisenä 14.10.

Liikekannallepanossa kutsuttiin sodan ajan armeija ylimääräisiin harjoituksiin (YH). Päätöksen liikekannallepanosta teki puolustusministeri Juho Niukkanen Mannerheimin edellisenä päivänä tekemän esityksen perusteella. Koko sodan ajan puolustusvoimien liikekannallepanon ensimmäinen YH-päivä oli 14.10. Joukot keskitettiin puolustusalueilleen 23.10. kuluessa.

Suojeluskuntajärjestö muodosti Kotijoukkojen rungon

Kotijoukkojen komentaja kenraalimajuri Lauri Malmberg seuraamassa koulutusta Helsingissä todennäköisesti talvella 1940. SA-kuva

Liikekannallepanossa perustamispaikoille perustettaviin joukkoihin sijoittamaton henkilöstä määrättiin Kotijoukkoihin. Sen päällikkönä oli Suojeluskuntain päällikkö, jääkäriupseeri, kenraalimajuri Lauri Malmberg. Hänen johtoesikuntansa, Kotijoukkojen Esikunta muodostettiin Suojeluskuntain Yliesikunnasta. Kotijoukkoihin kuului mm. Kenttätäydennysprikaati, jossa oli yhdeksän pataljoonaa ja kolme kranaatinheitinkomppaniaa. Kenttätäydennysprikaatin suunniteltu tehtävä oli vastata kenttäarmeijan täydentämisestä. Sodan alettua prikaatin joukkoyksiköillä vahvennettiin eri rintamien joukkoja.

Sodan ajan puolustusvoimissa 295 000 henkilöä

Sodan ajan puolustusvoimien eli maa-, meri- ja ilmavoimien kokonaisvahvuus mukaan lukien Kotijoukot nousi marraskuun loppuun mennessä noin 295 000 henkilöön. Heistä Karjalan kannaksen puolustuksesta vastanneeseen Kannaksen Armeijaan kuului yli 130 000 henkilöä ja Laatokan Karjalan ja Raja-Karjalan puolustuksesta vastanneeseen IV Armeijakuntaan kuului noin 40 000 henkilöä.  Pohjois-Suomen puolustuksesta vastanneeseen Pohjois-Suomen Ryhmään kuului noin 17 000 henkilöä.

Hallituksessa keskusteltiin kenttäarmeijan kotiuttamisesta

Hallituksen epävirallisessa kokouksessa marraskuun 20. päivänä eräät ministerit ehdottivat kenttäarmeijan pääosan kotiuttamista. He olisivat halunneet jättää palvelukseen vain yhden kolmasosan eli noin 100 000 miestä puolustusvoimien sodan ajan kokonaisvahvuudesta. Asiasta tehtiin jo periaatepäätös, jota ei kuitenkaan toteutettu.

Ari Raunio