Hallitus valmisti kansaa marraskuussa normaaliin rauhanaikaiseen elämään

Syksyn 1939 Moskovan neuvottelut päättyivät marraskuussa tuloksettomina. Suomen neuvottelijat lähtivät 13.11. Moskovasta kolmansista neuvotteluista, ilman että oli sovittu neuvottelujen jatkamisesta mitään. Ulkoministeri Erkko arvioi 15.11. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, ettei neuvotteluratkaisua olisi lähiaikoina näköpiirissä. Hän piti kuitenkin sotaa epätodennäköisenä.

Hallituksen epävirallisessa kokouksessa 20.11. Erkko oli sitä mieltä, että sotilaallista valmiutta voitaisiin pienentää. Kokouksessa sovittiinkin, että noin puolet ylimääräisten harjoitusten nimisenä palvelukseen kutsutuista reserviläisistä päästettäisiin kotiin lomauttamalla heidät. Puolustusministeri Juho Niukkanen oli toista mieltä. Hän ei ryhtynyt konkreettisiin toimiin miesten kotiuttamiseksi. Myös Sotamarsalkka Mannerheim vastusti miesten kotiuttamista.

Hallitus sopi myös kansalaisille annettavasta suosituksesta palata vapaaehtoisesta evakosta kotipaikkakunnilleen. Kouluja käskettiin niin ikään aloittamaan jälleen toimintansa. Pääministeri Cajander kehottikin 23.11 pitämässään puheessa kansalaisia palaamaan normaaliin rauhan aikaiseen elämään.

Päämajan tiedusteluosastokin päätyi 25.11. katsauksessaan siihen, ettei Neuvostoliitto aloittaisi sotaa talven kynnyksellä.

Mainilan laukaukset 26.11.

Neuvostoliitto jätti 26.11. Suomen Moskovan-lähettiläälle Aarno Yrjö-Koskiselle nootin. Siinä syytettiin Suomea tykistötulesta neuvostoliittolaiseen Mainilan kylään Karjalan kannaksella. Suomea vaadittiin siirtämään joukkonsa 20−25 kilometrin päähän rajasta. Suomen hallitus kiisti seuraavana päivänä jättämässään nootissa tulituksen tulleen Suomesta ja esitti asian tutkimista yhteisessä komiteassa maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen mukaisesti.

Neuvostoliitto irtisanoi 27.11. hyökkäämättömyyssopimuksen

Sitä vastoin, että Neuvostoliitto olisi aloittanut neuvottelut Mainilan laukausten selvittämiseksi ulkoasiainkomissaari Molotov ilmoitti Suomen lähettiläälle Yrjö-Koskiselle, että neuvostohallitus ei enää katsonut hyökkäämättömyyssopimuksen sitovan itseään.

Hallituksen paineita lisäsi puolustusvoimain komentajan, sotamarsalkka Gustaf Mannerheimin  samana päivänä tasavallan presidentille jättämä eroanomus.

Ulkoministeri Erkko piti vielä 28.11. Mainilan laukauksia ja hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomista Neuvostoliiton hermosodan käyntinä. Sen tavoitteena olivat Suomen yleisen mielipiteen pitäminen jännityksessä ja estää yhteiskuntaelämän palautuminen normaaleihin uomiinsa.

Neuvostoliitto katkaisi 29.11. diplomaattiset suhteet

Suomen lähettiläs kutsuttiin 29.11. illalla kello 22.30 Neuvostoliiton ulkoministeriöön. Varaulkoministeri Potemkin jätti lähettiläs Yrjö-Koskiselle nootin, jossa ilmoitettiin Neuvostoliiton Helsingin-lähetystön henkilökunnan kutsumisesta kotiin. Lähettiläs sai kysymykseensä yksiselitteisen suullisen vastauksen. Kyseessä oli maiden välisten diplomaattisten suhteiden katkaiseminen.

Ulkoasiain kansankomissaari Molotov piti samana iltana myöhään radiossa puheen. Puheessaan Molotov selitti kansalaisille syitä siihen, että Neuvostoliitto oli irtisanonut Suomen kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen. Molotov syytti Suomea jatkuvista sotilaallisista provokaatioista maiden välisellä rajalla. Hän toi esiin syyttävään sävyyn  myös Suomen hallituksen neuvostovastaisen yhteistyön ulkomaisten imperialistien kanssa. Näillä Moltov tarkoitti Isoa-Britanniaa ja Ranskaa. Niiden muodostama uhka oli tullut Neuvostoliiton edustajien puheissa Saksan hyökkäysuhan tilalle Saksan ja Neuvostoliiton 23.8. solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen eli Molotov−Ribbentrop-sopimuksen jälkeen.

Helsingin pommitukset 30.11. ja hallituksen ylimääräinen kokous

Haavoittunutta kannetaan Lönnrotinkadulla Helsingissä 30.11.1939. SA-kuva.

Neuvostoliitto aloitti 30.11. hyökkäyksensä ilman sodan julistusta. Hallituksen jäsenistä sodan alkamisesta saivat virkatietä ensimmäisenä tiedon puolustusministeri Juho Niukkanen ja sisäasiainministeri Urho Kekkonen. Rajavartiolaitos ja Merivartiolaitos olivat ylimääräisten harjoitusten aikana liitetty puolustuslaitokseen, mutta tieto kulki vielä laitosten rauhanaikaiselle esimiehelle, sisäasiainministerille.

Kekkonen sai tiedon rajan ylityksestä Karjalan kannaksella noin kello 8. Hän soitti pääministeri A. K. Cajanderille. Kekkonen vaati hallituksen pikaista kokoontumista. Cajander vastasi: ”Tarkoitatko, että kokoonnumme jo ennen virka-ajan alkua?”

Pommitukset olivat monille siviileille ensimmäinen tieto sodan alkamisesta

Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat 30.11. Suomessa 16:ta paikkakuntaa: Helsinkiä, Hankoa, Malmia, Tikkurilaa, Pasilaa, Lahtea, Kotkaa, Viipuria, Ensoa, Vuoksenniskaa, Valkjärveä, Nuijamaata, Kaipiaista, Kemijärveä, Kittilää ja Petsamoa.

Kaiken kaikkiaan sodan ensimmäisen päivän pommituksissa kuoli noin 110 henkilöä ja haavoittui yli 250 henkilöä. Pääosa siviiliväestön tappioista syntyi Helsingissä, jossa yli 90 henkeä kuoli ja yli 230 henkeä haavoittui, heistä 36 vakavasti.

Helsinkiä ja sen ympäristökuntia pommitettiin 30.11. ensimmäisen kerran kello 9:n jälkeen. Vauriot jäivät vähäisiksi. Ilmavaara ohi -merkki annettiin kuitenkin vasta kello 14:n jälkeen. Kohtalokas Helsingin toinen pommitus alkoi noin puoli tuntia ilmavaara ohi -merkin jälkeen ilman ennakkovaroitusta. Ilmahälytysmerkki annettiin vähän ennen kello kolmea. Silloin pommitus oli jo ohi.

Rajaseudulla sota alkoi joillekin vihollisen ilmestymisellä ulko-ovelle

Vapaaehtoisesta evakosta maaseudulta kaupunkeihin palaneet ja palaamassa olleet siviilit ymmärsivät ilman hallituksen ohjettakin, että parasta olisi palata maaseudulle. Kuljetusten ja autojen saanti oli nyt vain huomattavasti vaikeampaa. Hallitus päätti 30.11. laajentaa itärajaan rajoittuvien kuntien pakkoevakuointia. Päätös oli pahasti myöhässä. Pahiten päätöksen viipymisestä joutuivat kärsimään Suomussalmen ja Suojärven kunnissa rajan pinnassa asuneet asukkaat. Viimeksi mainitussa kunnassa eniten siviilejä joutui sodan jalkoihin ja hyökkääjän käsiin ns. Hyrsylän mutkan alueella.

Maa julistettiin 30.11. iltapäivällä sotatilaan

Hallituksen ensimmäisessä kokouksessa kello 10 ministerit pohtivat vielä, olisiko sodalle vaihtoehtoa. Kaikki eivät vielä pitäneet tarpeellisena maan julistamista sotatilaan. Tärkeämpänä pidettiin toimenpiteitä neuvottelukosketuksen saamiseksi Neuvostoliittoon.

Hallituksen iltapäivän kokouksessa presidentti julisti maan sotatilaan. Se mahdollisti presidentille kuuluneen ylipäällikkyyden luovuttamisen marsalkka Mannerheimille. Hän oli jo aamulla ilmoittautunut puolustusministeri Juho Niukkaselle todeten olevansa valmis ottamaan vastaan ylipäällikön tehtävät. Mannerheim perui näin 27.11. presidentille osoittamansa eroanomuksen.

Ari Raunio