Usko Kansainliittoon hiipui

Sodan politiikan välikappaleena tuominneen Kelloggin–Briandin sopimuksen yksi alkuperäinen allekirjoittajavaltio, Japani aloitti 1931 syyskuussa sotatoimet Kiinassa. Kansainliitto vaati tuloksetta Japania vetäytymään valloittamiltaan alueilta. Japani erosi 1933 Kansainliitosta.

Benito Mussolinin johtamat fasistit nousivat lokakuun lopulla 1922 valtaan Italiassa. Hänet nimitettiin pääministeriksi. Tammikuussa 1925 Mussolini ryhtyi diktaattoriksi. Muut puolueet paitsi fasistinen kiellettiin. Italia oli Kansainliiton jäsen ja yksi Kelloggin–Briandin sopimuksen allekirjoittajia. Tästä huolimatta Italia hyökkäsi 1935 Abessiniaan (nykyiseen Etiopiaan). Sota päättyi 1936 Etiopian valtaukseen. Kansainliitto ei pystynyt estämään jäsenmaansa valtausta. Järjestön kyvyttömyys väkivallan käytön estämisessä tuli ilmi myös Espanjan sisällissodan 1936−39 aikana.

Pienten eurooppalaisten puolueettomien maiden usko Kansainliittoon hiipui 1930-luvulla. Nämä ns. Oslo-valtiot, Suomi niiden mukana, antoivat yhteisen julistuksen, jossa ne pidättivät itselleen oikeuden harkita kussakin tapauksessa erikseen, osallistuvatko ne Kansainliiton 16. artiklassa säädettyihin pakotteisiin.

Oslo-valtiot perustelivat päätöstään sillä, että ne katsoivat 16. artiklan määräysten noudattamisen pakottavan ne konfliktin osapuoleksi. Se oli vastoin maiden perustavoitteita. Maiden tavoitteena oli pysyä puolueettomana mahdollisen sodan aikana.

Saksa rikkoi Versailles´n rauhansopimusta

Saksassa Adolf Hitler nousi valtaan maaliskuussa 1933. Valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburg kuoli elokuussa 1934. Hitleristä tuli johtaja ja valtakunnankansleri (Führer und Reichskanzler). Seuraavana vuonna Saksassa vahvistettiin lait, joilla juutalaiset menettivät kansalaisuutensa. Se oli alku juutalaisiin kohdistuville vainoille, joiden tavoitteena oli juutalaisten hävittäminen.

Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot solmivat sodan häviäjävaltioihin kuuluneen Saksan kanssa 1919 Versailles´n rauhasopimuksen. Saksa rikkoi 1935 maaliskuussa sopimusta ottamalla käyttöön asevelvollisuuden ja kaksi vuotta kestävän varusmiespalveluksen. Se ei johtanut voittajavaltioiden puolelta konkreettisiin vastatoimiin.

Kesäkuussa 1935 Iso-Britannia solmi Saksan kanssa laivastosopimuksen. Se määritti Saksan laivaston maksimikooksi 35 prosenttia Englannin laivastosta. Käytännössä sopimus tarkoitti, että Iso-Britannia luopui mahdollisuudesta toimia sodan aikana laivastollaan Itämerellä.

Saksan seuraava merkittävä Versailles´n rauhansopimuksen rikkominen oli Reininmaan miehitys 1936. Alue oli rauhansopimuksessa määrätty demilitarisoiduksi. Seuraava selvä rikkomus tapahtui kaksi vuotta myöhemmin. Maaliskuussa 1938 saksalaiset joukot marssivat Itävaltaan. Maa liitettiin (Anschluss) kolmanteen valtakuntaan, Saksaan.

Suurvallat taipuivat Saksan tahtoon

Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain palasi Münchenistä lentäen Englantiin. Hän heilutti Hestonin lentokentällä Münchenin sopimusta ja sanoi sen takaavan rauhan ”meidän ajallemme”.
Kuva: Central Press/Getty Images.

Seuraavaksi Saksa vaati Tšekkoslovakian ns. sudeettialueiden liittämistä Saksaan. Alueilla asui suuri saksankielinen väestö. Näin syntynyt Tšekkoslovakian kriisi ratkaistiin Münchenissä syyskuussa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa. Paikalla olivat Hitlerin lisäksi Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain, Ranskan pääministeri Édouard Daladier ja Italian diktaattori Benito Mussolini.

Münchenissä päädyttiin Saksan vaatimuksia myötäilevään sopimukseen. Tšekkoslovakian oli luovutettava sudeettialueet Saksalle jo lokakuussa. Tämän lisäksi Tšekkoslovakian oli luovutettava Puolalle osa Sleesiaa. Iso-Britannia ja Saksa sopivat erikseen sitoutumisensa neuvottelemaan myös tulevaisuudessa. Ison-Britannian pääministeri Chamberlain julisti Münchenistä palatessaan siellä tehdyn sopimuksen takaavan rauhan sukupolveksi.

Ranska sopijavaltiona herätti kummastusta. Se oli yhdessä Neuvostoliiton kanssa taannut Tšekkoslovakian. Neuvostoliittoa ei ollut kutsuttu kokoukseen.

Saksa menetti maaliskuussa 1939 uskottavuutensa sopimuskumppanina

Maaliskuussa 1939 Saksa miehitti Tšekkoslovakian tšekkiläisen osan. Miehitetyt alueet liitettiin Saksaan Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraattina. Slovakia sai nimellisen itsenäisyyden. Unkari valloitti Tšekkoslovakian itäisimmän osan ns. Karpaatti-Ukrainan. Hitler menetti lopullisesti lännessä uskottavuutensa luotettavana neuvotteluosapuolena. Iso-Britannia ja Ranska ilmoittivat takaavansa Puolan suvereniteetin.

Iso-Britannia ja Ranska neuvottelivat Neuvostoliiton kanssa

Iso-Britannia ja Ranska aloittivat keväällä 1939 Neuvostoliiton kanssa neuvottelut sotilaallisesta yhteistoiminnasta mahdollisessa sodassa. Neuvostoliitto vaati itselleen oikeutta marssittaa puna-armeijan joukkoja reunavaltioihin niiden joutuessa Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Reunavaltiot ilmaisivat länsivalloille voimakkaasti haluttomuutensa ottaa alueilleen missään tilanteessa neuvostoliittolaisia joukkoja. Länsivallat olivat kuitenkin taipumassa tähän. Neuvottelut pitkittyivät Neuvostoliiton vaadittua puna-armeijalle marssioikeutta reunavaltion alueelle myös ns. epäsuorassa Saksan hyökkäyksessä. Tällä tarkoitettiin sitä, että reunavaltiossa nousisi valtaan saksalaismielinen hallitus.

Saksan ja Neuvostoliiton sopimus yllätti kaikki

Länsivaltojen Moskovaan lähettämän sotilasvaltuuskunnan neuvottelut neuvostoliittolaisen osapuolen kanssa eivät kunnolla ennättäneet alkaakaan ennen niiden katkeamista. Neuvostoliitto solmi 23.8. Moskovassa  Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Sopimuksen allekirjoittivat maiden ulkoministerit Molotov ja von Ribbentrop. Sopimus tunnetaan usealla nimellä, mm. Molotov−Ribbentrop -sopimuksena ja Hitler−Stalin -paktina. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa määritettiin kummallakin osapuolelle etupiirit reunavaltioista ja niiden alueista.

Länsivaltojen takuu Puolalle ei suojannut sitä hyökkäykseltä

Saksa hyökkäsi 1.9.1939 Puolaan. Sen suvereniteetin taanneet Iso-Britannia ja Ranska julistivat 3.9. Saksalle sodan. Neuvostoliitto aloitti oman hyökkäyksensä 17.9. Länsivallat eivät julistaneet Neuvostoliitolle sotaa eivätkä katkaisseet sen kanssa diplomaattisia suhteita.

Puolan sota oli ohi 6.10. Saksa ja Neuvostoliitto tarkensivat 28.9. elokuun 23. päivänä tekemäänsä sopimusta etupiirijaon osalta. Saksan osuus Puolasta kasvoi. Liettua siirrettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Neuvostoliitto palautti 28.10.1939 Liettualle siihen saakka Puolalle kuuluneen Vilnan kaupungin ympäristöineen.

Ari Raunio