Talvisodankäynnin todennäköisyys

Eirik Hornborgin muistelmien mukaan suomalaiset sotilasasiantuntija pitivät 1919 lähes mahdottomana ajatuksena, että Neuvosto-Venäjä hyökkäisi talvisaikaan. Yleisesikunnassa pidettiin hyökkäystä kuitenkin mahdollisena. Esikunnassa arvioitiin talvihyökkäyksen torjuntamahdollisuuksia etenkin Karjalan kannaksella vähäisiksi. Silloisen sotaväen päällikön kenraalimajuri Karl Wilkama (vuoteen 1919 Wilkman) oli menestysmahdollisuuksista toista mieltä. Hänen mukaansa Suomella oli mahdollisuus onnelliseen sodan ratkaisuun vain talvella.

Jalkaväki suksilla

Armeijan jalkaväkeä hiihtomarssilla. Kuva: Sotamuseo.

Suojeluskuntalainen-lehdessä julkaistiin talvella 1921 sarjan artikkeleita yleisotsikolla Jalkaväki suksilla. Artikkelien kirjoittaja oli E. Hannula. Suojeluskuntain Yliesikunta julkaisi  artikkelit kirjana. Sen alkulauseessa Hannula totesi puolustuslaitoksen ja suojeluskuntien laiminlyöneen talvitaistelukoulutuksen.

Suojeluskuntajärjestö käynnisti talvitoimintakokeilut

Teltanpystytys käynnissä Suojelukuntajärjestön talvitoiminta kurssilla 6.−16.2.1933. Kuva: Sotamuseo.

Suojeluskunnissa tehtiin 1920-luvun alkupuolella runsaasti talvisodankäyntiin liittyviä kokeiluja. Vuoden 1923 kokeilutoimintaa kuului muun muassa 300 km:n ”sotilaallinen hiihtoretki”. Suojeluskuntain Yliesikunta pyrki kehittämään murtomaahiihtoa ja sotilassuksimallia. Suojeluskuntain Päällystökoulussa tutkittiin myös talvitaktiikkaa.

Suojeluskuntajärjestö hiihtotaidon levittäjänä

Helsingin suojeluskuntapiirin hiihtokilpailut. Kuva: Sotamuseo.

Lauri (Tahko) Pihkala johti Suojeluskuntajärjestössä hiihtovälineiden kehittämistä. Pihkalan ja järjestön merkitys oli suuri hiihtotaidon yleiselle leviämiselle Suomessa. Oma osuutensa oli myös kansakoululla. Talvisodan alkaessa hiihtotaito oli Suomessa itestäänselvyys.

Tahko Pihkala kehitti myös kansallisen joukkueurheilulajin pesäpallon. Sitä pelatessaan kehittyivät myös pelaajan sotilaalliset taidot. Yksittäisen sotilaan hyökkäyksen etenemisen ensimmäistä vaihetta, syöksyjä harjoitti pesäpallossa sisävuoron pelaajien eteneminen pesältä pesälle. Viimeistä vaihetta rynnäkköä harjoitti eteneminen kolmospesältä kotipesään. Ulkovuoron pelaajien pallon heitto harjoitti miestä käsikranaatin heittoon.

Helsingin suojeluskuntapiirin pesäpallomestaruuskilpailut. Kuva: Sotamuseo.

Suksien puute esti joukkojen toiminnan metsässä

Rauhan ajan joukko-osastoilla oli 1920-luvun alkupuolella liian vähän suksia. Niitä ei riittänyt kaikille koulutettaville. Jalkaväen joukot olivat sen takia talvella pidetyissä harjoituksissa toimimaan vain teiden suunnissa.

Armeijan talvitoimintakokeilut

Armeijan jalkaväkeä hiihtomarssilla talvella. Kuva: Sotamuseo.

Ainakin yhdessä rauhan ajan divisioonassa tehtiin 1923 talvitoimintakokeita. Niiden tulokset kirjattiin 16-sivuiseen kertomukseen. Se alkoi seuraavasti: ”Talvisotakokemukset viime talven aikana ovat osoittaneet, että talvisota meikäläisissä oloissa ei ole ainoastaan suuremmissakin puitteissa mahdollinen, vaan näyttää kuin siitä voisi kehittyä vahvin puolemme”.  Toisen Divisioonan (2. D) komentajan kenraalimajuri Marin Wetzerin ja esikuntapäällikkö majuri Wiljo Tuompon allekirjoittaman kertomuksen mukaan jalkaväki oli kokonaisuudessaan siirrettävä suksille. Tämä koski muiden aselajien niitä osia, jotka toimivat jalkaväen mukana. Kertomuksen mukaan kiireellisimpinä toimenpiteenä oli suksien hankkiminen kaikille rauhan ajan jalkaväen joukko-osastoille.

Suojeluskuntajärjestön ja puolustuslaitoksen yhteistoiminnan käynnistyminen

Suojeluskuntain Yliesikunta järjesti talvella 1924 hiihtomarssin Rantasalmelta Kajaaniin. Marssilla oli mukana myös armeijan upseereita. Kokeilun tuloksia käsiteltiin heinäkuussa pidetyssä yhteisessä neuvottelukunnan kokouksessa. Puheenjohtajana oli reservin kapteeni Lauri (Tahko) Pihkala.

Pihkalan neuvottelukunnan suunnitelma

Neuvottelukunta laati laajan suunnitelman talvisotatoiminnan kehittämisestä.

Osa-alueiden tutkimus- ja kehittämiskohteet määritettiin monipuolisesti. Yhden kokonaisuuden muodostivat suksipuu-, suksi-, sauva-, suksivoide-, ahkio- ja vetokoirakysymysten ratkaisemiseen liittyvät kysymykset. Puolustuslaitoksen radiojoukkojen oli suunnitelman mukaan paneuduttava radioahkion kehittämiseen.

Kehittämisvastuiden jako

Suunnitelmassa jaettiin osa-alueiden kehittämistehtävät eri toimijoille. Mieskohtaisen varustuksen, telttojen ja kaminoiden kehittäminen ja hankinta katsottiin suunnitelmassa Puolustusministeriön intendenttiosastolle kuuluvaksi. Suunnitelma sisälsi myös esityksen kehittämistyössä käytettävissä asiantuntijoista. Hiihtojoukkojen terveydenhoitoon liittyvät kokeilut ehdotettiin suunnitelmassa Suojeluskuntain Yliesikunnan vastuulle.

Esitys yhteisestä kokeilujoukosta

Neuvottelukunta esitti kokeiluja varten perustettavaksi Suojeluskuntajärjestön ja puolustuslaitoksen yhteinen komppanian vahvuinen kokeilujoukko. Kokeilupaikkakunnaksi esitettiin Kajaania, jossa komppania majoitettaisiin Rajavartioston kasarmeille.

Puolustuslaitos käynnisti laajat talvitoimintakokeilut 1925

Yleisesikunta käski 1925 laajat talvitoimintakokeilut toteutettavaksi kaikissa joukko-osastoissa. Käskystä puuttuivat ohjeet kokeilujen suorittamisesta. Käsky sisälsi noin viisikymmentä kysymystä talven vaikutuksesta lähes kaikkeen sotilaalliseen toimintaan. Lisäksi käskyssä nimettiin Polkupyöräpataljoona 1 talvisotatoiminnan varsinaiseksi kokeilupataljoonaksi.

Talvisotatoiminnan ohjeistaminen

Yleisesikunta lähetti vuonna 1927 joukoille monisteena kokeilukäyttöön Talvisotakäsikirjan. Siinä käsiteltiin talvivälineitä ja niiden käyttöä, mutta ei taktiikkaa. Rauhan ajan divisioonat totesivat lausunnoissaan, että Talvisotakäsikirjan lisäksi tarvitaan talvitaktiikkaa käsittelevä ohjesääntö.

Talvisotakäsikirja

Sotaväen päällikkö kenraalimajuri Aarne Sihvo asetti 1927 toimikunnan laatimaan talvisotakäsikirjan käsikirjoituksen. Toimikunnan puheenjohtajana oli majuri Erkki Raappana Joensuun Rajavartiosta. Toimikunnan jäseninä olivat majuri Aaro Pajari suojeluskunnista, kapteeni K. Å. Slöör Yleisesikunnasta ja kapteeni K. A. Breitholtz Polkupyöräpataljoona 1:stä. Sihvo vahvisti tammikuussa 1929 toimikunnan laatiman Talvisotakäsikirjan  käyttöönotettavaksi

Talvitaktiikka-kirja

Helmikuussa 1929 Sotaväen päällikkö vahvisti käyttöön otettavaksi kirjan Talvistaktiikka. Se ei ollut varsinainen ohjesääntö. Kirja oli lähinnä ohje talven huomioon ottamiselle taktiikassa. Kirjan oli kirjoittanut Sotakorkeakoulun taktiikan opettaja majuri K. A. Tapola.

Talvitaistelutaidon salaaminen

Ruotsin käytäntöön vedoten puolustuslaitos piti kaikkia talvitaistelutaitoon liittyviä asioita salaisina. Talvitaktiikka-kirjaa ja Talvisotakäsikirjaa oli käsiteltävä kuten salaisia asiakirjoja, joita voitiin käyttää ainoastaan esikunnissa. Kirjoja ei saanut esimerkiksi ottaa mukaan sotaharjoituksiin. Sotaväen Esikunta ehdotti turhaan Suojeluskuntain Yliesikunnalle, että Hannulan kirja Jalkaväki suksilla olisi myös määrätty salaiseksi.

Salaamisen lieventäminen 1939

Salainen merkinnät poistettiin molemmista kirjoista kesäkuussa 1939. Tilalle laitettiin merkintä: ”Ohjesäännön sisällön käsittely ja siihen viittaaminen julkisuuteen tarkoitetuissa kirjoituksissa sekä kirjan luovuttaminen tai lainaaminen asiaankuulumattomille on kiellettyä.”

Ari Raunio