Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Suomalaisjoukot aloittivat vetäytymisen ennen neuvostojoukkojen hyökkäystä

Öhquistin armeijakunnan (II AK) ja Laatikaisen armeijakunnan (I AK) vetäytymisen seurauksena Talvelan armeijakunnan (III AK) rintama Vuoksella laajeni Äyräpään–Vuosalmen alueelle. Armeijakunnalle alistettiin aikaisemmin Laatikaisen armeijakunnalle (I AK) kuulunut jääkäriupseerin, eversti Eino Koskimiehen komentama divisioona (2.D).

Neuvostojoukot aloittivat valmistellun hyökkäyksen taka-asemaan 2.3.

Kannaksen Armeija pysäytti 1.3. taka-asemassa 2. luokan armeijankomentajan Meretskovin armeijan (7.A) joukkojen 28.2. väliasemiin alkaneen hyökkäyksen. Mertskov antoi 1.3. loppuillasta käskyn. Sen mukaan armeijan joukkojen oli vallattava seuraavana päivänä Viipuri ja hyökättävä Viipurinlahden yli.

II Armeijakunnan alueella hyökkäsi neljän jalkaväkiarmeijakunnan joukot

Öhquistin armeijakunnalla (II AK) oli taka-asemassa kolme divisioonaa (3.D, 5.D ja 23.D). Niitä vastaan hyökkäsivät Viipurin valtaustehtävän saanut 34. Jalkaväkiarmeijakunta ja Viipurin koillispuolella kaksi jalkaväkiarmeijakuntaa (50.Jv.AK ja 19.Jv.AK).

Keski-Kannaksella hyökkäsi jalkaväkiarmeijakunta

Laatikaisen armeijakunnan (I AK) johdossa Vuoksen ja Talin väliselle rintamalla oli jääkäriupseeri, eversti Martolan divisioona (1.D) ja Ryhmä Sihvo. Viimeksi mainittu oli vahvennettu prikaati.

Armeijakunnan alueella hyökkäsi [henkilöruutu] Grendahlin komentaman 13. Armeijan yksi jalkaväkiarmeijakunta (23.Jv.AK). Sen toinen jalkaväkiarmeijakunta hyökkäsi Äyräpään alueella tehtävänään hyökkäys Vuoksen yli Vuosalmelle ja edelleen Talvelan armeijakunnan (III AK) selustaan.

7. Armeija hyökkäsi kahdella jalkaväkiarmeijakunnalla Viipurinlahden yli

Viipurinlahdella 10. Jalkaväkiarmeijakunta aloitti 2.3. Viipurinlahden ylimenohyökkäyksen ensimmäisen vaiheen. Sen tavoitteena oli Viipurinlahden saarten valtaus. Viipurinlahden suun läheisyydessä 28. Jalkaväkiarmeijakunta aloitti hyökkäyksensä 4.3.

Komentajanvaihdoksia II Armeijakunnassa

Öhquist halusi siirtää lepoon Viipurin puolustuksesta vastanneen 3. Divisioonan komentajan, eversti Paalun. Uudeksi divisioonankomentajaksi suunniteltu Helsingin poliisikomentaja, jääkäriupseeri, eversti Johan Arajuuri vieroksui vastuun ottamista Viipurin puolustamisesta. Komentajaksi 3. Divisioonaan määrättiin 4. Divisioonan komentaja, jääkäriupseeri, eversti Antero Kaila. Arajuuri siirtyi Kailan tilalle 4. Divisioonan komentajaksi. Käsky komentajanvaihdosta annettiin 1.3.

Viipurinlahden pohjoisrannan puolustuksesta vastasi Rannikkoryhmä

Helmikuun viimeisenä päivänä muodostettiin Viipurinlahden pohjoisrannalle Viipurin Rannikkolohko, jonka nimi muutettiin 1.3. Rannikkoryhmäksi. Se muodostui yhdestä divisioonasta (4.D) ja Viipurin Lohkosta.

Ryhmän komentajaksi nimitetty jääkäriupseeri, kenraalimajuri K. M. Wallenius ryhtyi hoitamaan 1.3. illalla tehtäviään. Wallenius tuli Viipurinlahdelle Lapista, jossa hän oli ollut Lapin Ryhmän komentajana. Hänen entisen tehtävänsä oli ottanut vastaan ruotsalainen kenraaliluutnantti Ernst Linder, joka oli ollut Suomessa vapaaehtoisena ensimmäisen kerran vuoden 1918 sodassa.

Yleisesikuntapäällikkö Rannikkoryhmän komentajaksi

Ylipäällikkö vapautti jo 3.3. Walleniuksen Rannikkoryhmän komentajan tehtävästä. Mannerheim määräsi Rannikkoryhmän uudeksi komentajaksi Päämajan yleisesikuntapäällikön, jääkäriupseerin, kenraaliluutnantti Lennart Oeschin.

Rannikkoryhmälle siirrettiin taistelujen aikana lisää joukkoja, mm. Jalkaväkirykmentti 9 Viipurin alueelta, Ratsuväkiprikaati Laatokan Karjalasta ja Jalkaväkirykmentti 40 Lapista.

Neuvostojoukot valtasivat sillanpään Viipurinlahden pohjoisrannalta

Vihollisen joukkojen hyökkäys kuudella divisioonalla Viipurinlahden yli oli suomalaisille yllätys. Tilanne muodostui kriittisimmäksi Häränpäänniemen ja Vilaniemen alueilla. Vihollisjoukot pääsivät pohjoisrannalle 4.3. eli ensimmäisenä hyökkäyspäivänään. Seuraavana päivänä Vilaniemeen päässeiden vihollisjoukkojen kärki eteni Haminan ja Viipurin väliselle maantielle.

Haminan Ryhmä muodostettiin 7.3.

Rannikkoryhmän joukkojen vastahyökkäykset vihollisen tuhoamiseksi jäivät tuloksettomiksi. Oeschin komentaman Rannikkoryhmän vastuualuetta supistettiin Häränpäänniemestä itään. Uudeksi Päämajan alaiseksi johtoportaaksi perustettiin 7.3. Haminan Ryhmä. Sen vastuualue rannikolla ulottui Häränpäänniemestä Kotkaan saakka.

Haminan Ryhmän komentajaksi määrättiin jääkäriupseeri, kenraalimajuri Edvard Hanell. Ryhmän esikunta muodostettiin Ratsuväkiprikatin Esikunnasta. Vastuualueella olevien rannikkojoukkojen lisäksi Haminan Ryhmään johtoon jäivät sen vastuualueella olleet muut Rannikkoryhmän joukot, mm. Ratsuväkiprikaati ja Jalkaväkirykmentti 40.

Häränpäänniemen ja sen pohjoispuolisista joukoista muodostettiin Taisteluosasto Paalu. Sen komentajaksi määrättiin 3. Divisioonan komentajan tehtävästä lepoon siirretty eversti Paalu.

Taistelu sillanpäätä vastaan jatkui sodan loppuun saakka

Prikaatinkomentaja Pavel A. Kurotškinin komentamalla 28. Jalkaväkiarmeijakunnalla oli sillanpäässä käytössään jalkaväkidivisioona (70.Jv.D) ja kaksi moottoroitua divisioonaa (86.Mt.D ja 173.Mt.D). Ne pyrkivät hyökkäyksillään laajentamaan valtaamaansa sillanpäätä. Joukot pääsivät vähän kerrallaan eteenpäin, mutta eivät saavuttaneet varsinaista läpimurtoa sillanpäätä rajoittavien suomalaisjoukkojen asemien läpi.

Rannikkoryhmä joutui vetäytymään Uuraan saaristosta

Rannikkoryhmän puolustusalueen Viipurin puoleisessa päässä Uuraan saaret kuuluivat pääpuolustusasemaan. Suomalaisjoukot torjuivat niissä 2.3. alkaneet 10. Jalkaväkiarmeijakunnan (10.Jv.AK) hyökkäykset 7.3. saakka. Sen jälkeen taisteltiin saarten omistuksesta vielä muutama päivä. Suomalaisjoukot menettivät saaret, mutta pysäyttivät vihollisjoukkojen etenemisen Viipurinlahden pohjoisrannalle rantaviivan tuntumaan.

Alkutaistelut Viipurissa

Eversti Kailan komentoon 2.3. siirtynyt 3. Divisioona torjui kaupungin laidalla olevissa asemissaan vihollisen päivittäiset hyökkäykset lukuun ottamatta Käremäenlahden itäpuolista aluetta, joka menetettiin jo vihollisen ensimmäisessä hyökkäyksessä 2.3.

7. Armeija pyrki saartamaan Viipurin

Meretskovin armeija (7.A) antoi 9.3. illansuussa uuden hyökkäyskäskyn. Viipurin suunnalla hyökkäävä 34. Jalkaväkiarmeijakunta ja kaupungin koillispuolella hyökkäävä 50. Jalkaväkiarmeijakunta valmistelivat hyökkäystä kaksi päivää. Ensin mainitulla armeijakunnalla oli käytössään neljä ja viimeksi mainitulla kolme jalkaväkidivisioonaa. Viipurin kaupungin suunnalla hyökkäsi yksi 34. Jalkaväkiarmeijakunnan jalkaväkidivisioona (7.Jv.D).

Viipurin puolustajat vetäytyivät 12.3. tukilinjalle

Luoteisen Rintaman joukkojen konekivääri etulinjassa Viipurissa 13.3.1940 klo 10.00 Venäjän aikaa eli muutama tunti ennen rauhansopimuksen voimaantuloa. Kuva via Juri Kilin.

Kannaksen Armeijan komentaja Erik Heinrichs antoi 12.3. Öhquistille oikeuden vetäytyä Viipurissa tukilinjalle. Armeijakunnankomentaja antoi heti Kailalle käskyn siirtää illalla 3. Divisioonan pääpuolustusasema Patterinmäelle. Uusi pääpuolustusasema oli divisioonan joukkojen hallussa talvisodan taistelujen päättyessä 13.3. kello 11.

Taistelut Viipurin koillispuolella

Viipurin Karjalan esikaupungista koilliseen Kärstilänjärvelle ulottuvalla rintamalla oli puolustuksessa jääkäriupseerin, eversti Isaksonin komentama 5. Divisioona. Sen alueella hyökkäsivät pääosat 34. Jalkaväkiarmeijakunnan joukoista. Suomalaisjoukot pystyivät torjumaan vihollisen 11.3. alkaneen valmistellun hyökkäyksen, tosin suurin tappioin.

Isaksonin divisioonan vasemmalla puolella Talin alueella oli puolustuksessa jääkäriupseerin, eversti Oinosen 23. Divisioona. Sen etulinja murtui 50. Jalkaväkiarmeijakunnan 11.3. alkaneessa hyökkäyksessä. Sisäänmurtoon päässeiden vihollisjoukkojen kärki saatiin pysäytetyksi Portinhoikan alueella.

Itä-Kannaksella puolustuksessa olleen III Armeijakunnan joukot

Kolmannen Armeijakunnan (III AK) alueella Vuoksea pitkin kulkenut taka-asema laajeni Vuosalmelle, jossa uusi pääpuolustusasema sijoitettiin Vuoksen vastarannalle Kylä-Paakkolan Äyräpään harjanteille. Asemiin ryhmittyi puolustukseen Talvelan armeijakunnalle (III AK) Laatikaisen armeijakunnasta (I AK) alistettu Koskimiehen divisioona (2.D).

Vuosalmen ja Taipaleen välisellä alueella Vuoksen−Suvannon−Taipaleenjoen vesistölinjalla oli puolustuksessa kaksi divisioonaa (7.D ja 8.D). Armeijakunnan alueella oli lisäksi ylipäällikön reservinä yksi Kotijoukoista tammikuussa kenttäarmeijaan siirretty divisioona (21.D). Sen komentajana oli eversti Niilo Hersalo. Siitä puuttui yksi jalkaväkirykmentti. Se oli 14.2. alkaen siirretty II Armeijakunnan alueelle.

Taipaleen suunnan taistelut laantuivat maaliskuun alkupäivinä

Päämajan ja Kolmannen Armeijakunnan tarkoituksena oli siirtää Hersalon divisioona rintamavastuuseen Taipaleen alueelle ja ottaa jääkäriupseerin, eversti Einar Vihman komentama divisioona (7.D) rintaman taakse ylipäällikön reserviksi. Vaihto toteutettiin vain osittain. Divisioonien rykmenttejä ja pataljoonia vaihdeltiin vuoron perään rintamavastuuseen ja reservitehtäviin. Myös divisioonan komentajat vaihtoivat 25.2. väliaikaisesti tehtäviä. Maaliskuun alkupäivinä Taipaleen taistelut näyttivät ainakin hetkellisesti laantuvan.

Vuosalmen suunnalle siirrettiin yksi divisioona Taipaleen suunnalta

Jatkosodan 1941−44 aikana otettu kuva Äyräpään harjanteilta Äyräpään kirkon suuntaan. SA-kuva.

Puna-armeijan 13. Armeijan hyökkäystoiminnan painopiste siirtyi Toisen Divisioonan (2.D) puolustusalueelle Äyräpäässä. Neuvostojoukot aloittivat täällä maaliskuun 3. päivänä hyökkäyksen, joka johti Äyräpään kirkonmäen ja sen edustalla olleen Vuoksen saaren valtaukseen. Talvelan armeijakunta (III AK) siirsi Vuosalmelle Taipaleen suunnalta Hersalon divisioonan (21.D). Sillä oli käytössään kaksi jalkaväkirykmenttiä. Divisioona otti rintamavastuun Koskimiehen divisioonan (2.D) Vuosalmen lohkolla ja sai samalla johtoonsa yhden jalkaväkirykmentin lisää.

III Armeijakunnan komentaja harkitsi jo vetäytymistä seuraaviin asemiin

Neuvostojoukot jatkoivat yrityksiään päästä Vuoksen vastarannalle ja onnistuivat 11.3. valtaamaan noin puoli kilometriä syvän sillanpään Vuosalmen alueelta. Kolmannen Armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Paavo Talvela päätti seuraavana päivänä Vuosalmen alueen joukkojen vetämisestä taaemmaksi tukilinjalle. Komentaja ei kuitenkaan käskyttänyt päätöstään ennen sodan päättymistä 13.3.

Ari Raunio