Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Koiviston saaret oli toistaiseksi pidettävä

Ylipäällikön 15.2. tekemään päätökseen vetäytymisestä Mannerheim-linjalta sisältyi vaatimus Koiviston saarten pitämisestä. Taustalla oli se, että Koivistonsaaren rannikkotykistön Saarenpään linnake pystyi tulellaan tukemaan jalkaväen taistelua väliasemassa. Vaatimus Koiviston saarten pitämisestä muutti suunnitellun väliaseman kulkua. Viipurinlahden eteläranta sisällytettiin väliasemaan.

Väliasemaan ryhmitettiin viisi divisioonaa

Toisen Armeijakunnan (II AK) vetäytymiskäskyn mukaan armeijakunnan silloin johdossa olleista divisioonista neljän (2.D, 1.D, 5.D ja 4.D) tuli vetäytyä väliasemaan, viides (3.D) oli koottava ylipäällikön reserviksi Viipurin alueelle. Sen tilalle armeijakunta sai yhden Kotijoukoista kenttäarmeijaan tammikuussa liitetyn divisioonan (23.D). Se oli aluksi keskitetty Laatokan pohjoispuolelle, josta se siirrettiin Kannakselle.

Tämän reservistä palvelukseen kutsutun jääkäriupseerni, eversti Gunnar Heinrichsin komentaman divisioonan (23.D) siirto Kannakselle kesti niin kauan, että taistelut väliasemassa olivat jo käynnissä sen saapuessa. Divisioona otti 22.2. rintamavastuun Näykkijärven alueella, jossa vihollinen oli jo saanut sisäänmurron suomalaisasemiin. Taistelut väliasemassa olivat alkaneet jo joukkojen ryhmitysvaiheessa.

Koiviston saarten joukoille annettiin 22.2. lupa jättää saaret

Neljännestä Divisioonasta (4. D) alistettiin 17.2. illalla Humaljoen ja Makslahden välille ryhmitetty jalkaväkirykmentti Viipurin lohkolle. Se siirsi saamansa jalkaväkirykmentin seuraavana päivänä Koiviston saarille. Kannaksen Armeijan komentaja antoi 22.2. Viipurin Lohkon joukoille luvan vetäytyä Koiviston saarilta. Vihollisen hyökkäykset pakottivat Viipurin Lohkon alaiset joukot vetäytymään pääosasta Pulliniemeä ja osasta Uuraan saaria.

Erik Heinrichs Kannaksen Armeijan komentajaksi

Ylipäällikkö määräsi 19.2. Kannaksen Armeijan uudeksi komentajaksi kenraalimajuri Erik Heinrichsin. Hänet ylennettiin samalla päivämäärällä kenraaliluutnantiksi. Kenraaliluutnantti Österman oli anonut eroa terveydellisiin syihin vedoten. Oman kertomansa mukaan hän vetosi terveydellisiin syihin, koska hän oli pitänyt virheellisenä ylipäällikön päätöstä määrätä väliasema uudeksi pääasemaksi.

Mannerheim määräsi Heinrichsin seuraajaksi III Armeijakunnan komentajaksi Ryhmä T:n komentajan, jääkäriupseeri, kenraalimajuri Paavo Talvelan. Hänet Mannerheim oli ylentänyt kenraalimajuriksi joulukuussa Tolvajärvellä saavutetun voiton jälkeen.

Ensimmäisen Armeijakunnan perustaminen

Ylipäällikkö antoi 19.2. käskyt uuden armeijakunnan perustamisesta. Toisen Armeijakunnan 1. Divisioonasta ja 2. Divisioonasta muodostettiin I Armeijakunta. Sen komentajaksi määrättiin 1. Divisioonan komentaja, jääkärikenraalimajuri Taavetti Laatikainen. Hänen seuraajakseen määrättiin Kotijoukkojen Esikunnassa esikuntapäällikkönä toiminut jääkäriupseeri, eversti A. E. Martola.

Upseeripula hidasti Länsi-Kannaksen itäosan, Keski-Kannaksen, divisioonista muodostetun armeijakunnan toiminnan käynnistämistä. Laatikainen otti divisioonat johtoonsa ja rintamavastuun vasta 24.2.

Öhquist esitti 21.2. vetäytymistä V-asemasta

Toisen Armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Harald Öhquist esitti jo 21.2. Kannaksen Armeijan komentajalle joukkojen vetämistä T-asemaan eli taka-asemaan Viipurin ja Kuparsaaren välille. Heinrichs kertoi Öhquistille, että väliasemassa pitäisi kyetä taistelemaan 3−4 viikkoa, jotta taka-aseman linnoitustyö saataisiin valmiiksi. Öhquist toisti seuraavana päivänä esityksensä. Kannaksen Armeija antoi 23.2. illansuussa valmistavan käskyn vetäytymisestä väliasemasta taka-asemaan.

Oinonen Gunnar Heinrichsin tilalle divisioonankomentajaksi

Öhquist esitti Erik Heinrichsille 23. Divisioonan komentajan vaihtamista. Vaihdettava komentaja oli Erikin veli Gunnar Heinrichs. Erik Heinrichs soitti 23.2. kello 24 Öhquistille ja kertoi ylipäällikön suostuneen hänen esitykseensä 23. Divisioonan komentajan vaihtamisesta. Öhquistin esityksen mukaisesti ylipäällikkö määräsi divisioonan uudeksi komentajaksi jääkäriupseerin, eversti Woldemar Oinosen.

Puna-armeija siirsi rintamalle uuden armeijakunnan käytettäväksi Viipurinlahdella

Puna-armeijan Yliesikunnan Luoteiselle Rintamalle luovuttamista uusista joukoista muodostettiin jalkaväkiarmeijakunta (28.Jv.AK), joka 22.2. alkaen siirrettiin jäätyneen Suomenlahden yli Karjalan kannakselle. Armeijakuntaa valmistauduttiin käyttämään hyökkäykseen Viipurinlahden yli.

Luoteinen Rintama valmisteli kaksipuolista saarrostushyökkäystä

Stavkan luvalla Luoteinen Rintama antoi kaksi vuorokautta ylimääräistä lepoa 7. Armeijan joukoille, jotka olivat edenneet suomalaisten uusien asemien eli väliaseman etupuolelle.

Luoteisen Rintaman hyökkäykseen väliaseman liittyi tavoite tuhota Viipurin alueen suomalaisjoukot kaksipuolisella saarrostushyökkäyksellä. Sen vasemmanpuoleinen hyökkäys suunniteltiin toteutettavaksi jäätyneen Viipurinlahden ylimenohyökkäyksenä ja oikeanpuoleinen hyökkäys Viipurin itäpuolelta. Päävastuu saarrostushyökkäyksestä oli yhdellä armeijalla (7.A). Rintaman toisen armeijan (13.A) tuli tukea saarrostusta hyökkäämällä Antreaan. Suunnitelman ensimmäisessä vaiheessa 7. Armeijan oli murrettava suomalaisten puolustusasemat. Läpimurtoon tähtäävä hyökkäys tuli aloittaa 28.2.

Suomalaisjoukot aloittivat vetäytymisen ennen neuvostojoukkojen hyökkäystä

Kannaksen Armeija antoi heti keskiyön jälkeen 27.2. Länsi-Kannaksen armeijakunnille käskyn vetäytymisestä taka-asemaan. Vetäytyminen tuli aloittaa 27.2. iltahämärissä.

Ylipäällikön reservinä Viipurin alueella ollut jääkäriupseeri, eversti Paavo Paalun 3. Divisioona sai 27.3. käskyn vastata Viipurin puolustuksesta ja ottaa vastaan väliasemasta irtautuvia joukkoja.

Öhquistin armeijakunnan (II AK) ja Laatikaisen armeijakunnan (I AK) vetäytymisen seurauksena Talvelan armeijakunnan (III AK) rintama Vuoksella laajeni Äyräpään–Vuosalmen alueelle. Armeijakunnalle alistettiin aikaisemmin Laatikaisen Armeijakunnalle (I AK) kuulunut Toinen Divisioona (2.D). Ensimmäisen Armeijakunnan johtoon jäi tämän jälkeen yksi divisioona (1.D) ja Ryhmä Sihvo. Viimeksi mainittu oli vahvennettu prikaati, sen komentajan oli jääkäriupseeri, eversti Jussi Sihvo.

Ari Raunio