Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Neuvostojoukkojen tammikuun uudelleenjärjestelyt

Kitilän–Kolatselän–Salmin alueen joukoista muodostettiin tammikuun 10. päivänä Eteläinen Ryhmä. Puna-armeijan ylijohdon esikunta Stavka muodosti siitä helmikuussa uuden armeijan (15.Armeija). Sen komentajaksi tuli Eteläisen Ryhmän komentaja, 2. luokan armeijankomentaja Mihail P. Kovaljov. Armeija sai tammikuun kuluessa vahvennukseksi kaksi jalkaväkidivisioonaa (11.Jv.D ja 60.Jv.D).

Uuden armeijan (15.A) tehtävänä oli vapauttaa motteihin jääneet joukot (18.Jv.D, 168.Jv.D ja 34. Ps.Pr.). Uuden armeijan pohjoisosassa Käsnäselän–Kitilän tien suunnalla aluevastuussa oli jalkaväkiarmeijakunta (56.Jv.AK). Sen joukoista yksi jalkaväkidivisioona (60.Jv.D) taisteli mottien ulkopuolella.

Suomalaisjoukkojen tehtävät

Hägglundin armeijakunta (IV AK) oli jo hyökkäystaistelun aikana tammikuussa lisännyt Kollaanjoen–Loimolan suunnasta vastanneen Tiaisen divisioonan (12.D) vastuualuetta Käsnäselän–Kitilän tiellä länteen Lemetin mottien itäpuolelle. Kitilän alueella rintamasta vastasi taisteluosasto (Tst.Os. Tähtinen), ja yhden divisioonan (13. D) tehtävänä oli mottien tuhoaminen.

Kollaan suunnalle lisää neuvostojoukkoja

Tammikuun puolivälin aikoihin suomalaiset havaitsivat uuden neuvostodivisioonan Kollaanjoella (164.Jv.D). Täällä neuvostojoukot aloittivat 21. päivänä tammikuuta hyökkäyksen, jonka Tiaisen divisioonan (12.D) joukot kuitenkin torjuivat.

Komentajavaihdoksia

Eversti Svensson luovutti 17.2.1940 alikersantiksi ylennetylle Simo Häyhälle Ruotsin lahjoittaman tarkkuusaseen. Svenssonin divisioonan (12. D) esikunnan mukaan Häyhä oli siihen mennessä ampunut kiväärillään 212 vihollista. Häyhän rintamalla olo päättyi 6.3.1940 haavoittumiseen. Alikersantti Häyhä ylennettiin 21.6.1941 reservinvänrikiksi. SA-kuva.

Jääkäriupseeri, eversti Lauri Tiainen sairastui tammikuun lopulla. Kahdennentoista Divisioonan uudeksi komentajaksi määrättiin 1.2. jääkäriupseeri, eversti Antero Svensson. Karjalan kannaksella prikaatinkomentajana (2. Pr.) toiminut Svensson ryhtyi seuraavana päivänä hoitamaan uutta tehtäväänsä.

IV Armeijakunnalle lisää joukkoja

Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Päämaja keskitti tammikuun puolivälin ja helmikuun alkupäivien välisenä aikana Laatokan Karjalaan mm. jalkaväkirykmentin (JR 64), Ratsuväkiprikaatin (Rv.Pr.) ja kotitäydennysdivisioonasta perustetun divisioonan (23.D). Divisioona siirrettiin kuitenkin pian Karjalan kannakselle. Siitä jätettiin kuitenkin jalkaväkirykmentti (JR 69) Loimolan alueelle. Se siirrettiin helmikuun lopulla rintamaan Kollaanjoelle. Ratsuväkiprikaati (Rv.Pr.) osallistui rykmenteittäin kahden motin tuhoamistaisteluihin. Maaliskuun alussa prikaati siirrettiin takaisin Karjalan kannakselle, nyt Viipurinlahdelle.

15. Armeijalle lisää joukkoja

Salmin–Kitilän tien suunnassa toimineen jalkaväkidivisioonan (11.Jv.D) alueelle keskitettiin uusi armeijakunta (8.Jv.AK). Siihen kuului yksi jalkaväkidivisioona (72.Jv.D) ja moottoroitu ratsuväkidivisioona (25. Mt.Rv.D). Armeijakunta yritti tuloksetta hyökätä helmikuun alkupuolella Pitkärannasta Kitilän suuntaan. Alueelle keskitettiin lisäksi jalkaväkidivisioona (25.Jv.D) ja moottoroitu jalkaväkidivisioona (37.Jv.Mt.D).

Lemetin mottitaistelut

Hägglundin armeijakunnan (IV AK) joukot onnistuivat tuhoamaan 4.2. Kitilän ja Käsnäselän välisen alueen moteista Länsi-Lemetin. Helmikuun 28. päivänä neuvostoliittolainen 15. Armeija antoi Itä-Lemetin alueella motissa olleille 18. Jalkaväkidivisioonan ja 34. Panssariprikaatin joukoille luvan jättää kalustonsa ja pyrkiä omien joukkojen yhteyteen. Suomalaiset tuhosivat merkittävän osan motista pois pyrkineistä joukoista 29.2. kuluessa.

Ari Raunio