Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Joukot ja niiden tehtävät sodan alkaessa

Pohjois-Suomen Ryhmän alaiseen Petsamon Harjoituskeskukseen saapui syksyn 1939 ylimääräisissä harjoituksissa reserviläisiä pohjoisimmasta Lapista. Harjoituskeskuksen runkomiehitys oli Lapin Rajavartioston Neljännestä Komppaniasta (4./LR). Harjoituskeskuksen henkilöstövahvuus oli yli 700 miestä. Harjoituskeskuksessa perustettiin kaksi erillistä komppaniaa (10.Er.K ja 11.Er.K) ja erillinen patteri (5.Er.Ptri). Petsamon alueen vajaan pataljoonan vahvuisten joukkojen sodanaikaisena tehtävänä oli torjua vihollisen hyökkäykset viimeistään Yläluostarin tasalla. Suomalaisissa sotasuunnitelmissa valmistauduttiin luopumaan Petsamovuonon alueen kylistä.

Kuolan niemimaalla toimineeseen Leningradin Sotilaspiirin alaiseen armeijaan (14.A) kuului kaksi jalkaväkidivisioonaa (14.Jv.D ja 52.Jv.D) ja yksi vuoristodivisioona (104.Vuor.D). Armeijan tehtävänä oli estää länsiliittoutuneiden maihinnousu Kuolan niemimaalle, hyökätä Petsamoon ja estää hyökkäykset Norjan alueelta. Petsamon valtaamiseen ja sen suojaamiseen mereltä suuntautuvalta hyökkäykseltä suunniteltiin käytettäväksi vuoristodivisioonaa (104.Vuor.D) ja hyökkäykseen Petsamosta Nautsiin varattiin jalkaväkidivisioona (52.Jv.D). Neljännentoista Armeijan (14.A) yksi jalkaväkidivisioona oli ryhmitetty maihinnousun torjuntaan Kuolan niemimaalle.

Hyökkäys alkoi 30.11. aamulla 1939

Neuvostojoukot hyökkäsivät 30.11. aamulla rajan yli sekä Kalastajasaarennossa että Petsamon alueella. Petsamon harjoituskeskuksen päällikkö jääkäriupseeri, kapteeni Valdemar Salmelo antoi joukoilleen käskyn tuhota satamalaitteet ja alukset, polttaa Petsamovuonon kylät ja vetäytyä taempiin asemiin Yläluostarin alueelle. Tuhoaminen onnistui vain osittain. Vihollisdivisioonan eteneminen oli kuitenkin hidasta ja Salmelo arvioi toimineensa hätiköidysti. Hän kuoli 1.12.1939. Petsamon suunnan joukkojen johtoon määrättiin kapteeni Antti Pennanen.

Ensimmäinen taistelu Yläluostarin alueella 3.12.

Yläluostarin alueella suomalaisjoukot pysäyttivät uudelleen liikkeelle lähteneen neuvostodivisioonan (104.Vuor.D) hyökkäyksen vastahyökkäyksellä 3.12. Tämän jälkeen joukot irtautuivat ja vetäytyivät seuraaviin viivytysasemiin Maajärvelle. Täällä kapteeni Pennanen muodosti joukoistaan kolme komppaniaa käsittävän osaston (Osasto Pennanen). Osaston Kolmas Komppania (3.K) oli sodan ajan suunnitelmiin kuulumaton yksikkö. Lapin Ryhmä vahvensi Osasto Pennasta 8.12. tiedusteluosastolla (TO 11).

Osasto Pennanen luopui Salmijärvestä 15.12.

Lotta tarjoilee kahvia 17.2.1940 telttaan lepäämään tulleille Petsamon suunnan taistelijoille Höyhenjärvellä. SA-kuva.

Vihollisen jalkaväkidivisioona (52.Jv.D) tuotiin meritse joulukuun puoliväliin mennessä kokonaisuudessaan Petsamoon. Divisioonan kärkijoukot olivat aloittaneet hyökkäyksensä muutamaa päivää aikaisemmin. Osasto Pennanen joutui 15.12. aamuyöllä luopumaan Salmijärven alueesta. Salmijärvi oli väestöltään Petsamon suurin kylä. Suomalaisjoukot vetäytyivät 18.12. kuluessa Kornettijoelle, jonne Osasto Pennasen viivytystaisteluvaihe päättyi. Osasto teki 25.–26.12. vastahyökkäyksen Höyhenjärvelle.

Neuvostodivisioona valtasi Nautsin 7.3.1940

Nautsi 18.2.1940. Pieni kylä oli tällöin vielä suomalaisten hallussa. SA-kuva.

Vihollisdivisioona (52.Jv.D) ryhtyi uudelleen hyökkäämään helmikuun lopulla. Suomalaisjoukot vetäytyivät 27.2. Kornettijoelta Nautsiin. Maaliskuun 7. päivänä neuvostojoukot käynnistivät uudelleen hyökkäyksensä ja valtasivat Nautsin. Osasto Pennanen vetäytyi Kohisevan tasalle. Tämän jälkeen sotatoimet Petsamon suunnalla rauhoittuivat sodan loppuun saakka.

Ari Raunio