Muokattu kartta kirjasta, Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin, kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Ägläjärven alueella oli puolustuksessa kaksi jalkaväkidivisioonaa

Päävastuu Ägläjärven puolustuksesta oli rintamalle Tolvajärven taistelun jälkeen saapuneella 75. Jalkaväkidivisioonalla. Sen komentajana oli prikaatinkomentaja Aleksander M. Stepanov. Myös Tolvajärven taistelussa lyödyn 139. Jalkaväkidivisioonan vielä taistelukelpoiset joukot ryhmitettiin puolustukseen.

Tolvajärveltä tulevan tien suuntaan ryhmitettiin kaksi 75. Jalkadivisioonan jalkaväkirykmenttiä. Kaksi vajaavahvuista 139. Jalkaväkidivisioonan jalkaväkirykmenttiä ryhmitettiin luoteesta Ägläjärvelle tulevan tien suuntaan.

Suomalaisten ensimmäinen hyökkäys Ägläjärvelle epäonnistui

Osasto P:llä oli ensimmäiseen hyökkäykseen käytössään viisi pataljoonaa. Everstiluutnantti Pajarin hyökkäyssuunnitelmassa kaksi pataljoonaa suunnattiin Tolvajärveltä tulevan tien suunnassa hyökkäämään kylään. Yksi pataljoona suunnattiin katkaisemaan tieyhteys Ägläjärveltä Aittojoelle. Yksi pataljoona suunnattiin hyökkäämään Ägläjärvelle luoteesta. Reservinä oli yksi pataljoona Tolvajärveltä tulevan tien suunnalla.

Hyökkäys alkoi 18.12. aamulla. Neuvostojoukot torjuivat Osasto P:n joukkojen molempien suuntien hyökkäykset Ägläjärvelle. Tien katkaisuun suunnattu pataljoona joutui vihollisen painostamana palaamaan lähtöasemaansa. Ensimmäinen hyökkäys Ägläjärvelle oli epäonnistunut.

Tolvajärven voiton johtajat ylennettiin 18.12.

Ägläjärven ensimmäisen taistelun aikana 18.12. sotamarsalkka Mannerheim soitti eversti Talvelalle. Ylipäällikkö kertoi ylentäneensä Talvelan kenraalimajuriksi ja Pajarin everstiksi.

Toinen hyökkäys 19.12. johti vain vähäiseen menestykseen

Samana päivänä Talvela sai Mannerheimiltä ohjeen välttää suuria tappioita aiheuttavia sotatoimia. Talvela piti Ägläjärven valtausta tärkeänä ja käski Osasto P:n aloittaa 19.12. uusi hyökkäys. Se ei johtanut merkittävään menestykseen.

Osasto P:n joukot olivat 19.12. illalla erittäin väsyneitä. Eversti Pajari vaati käyttöönsä levänneitä joukkoja. Niitä ei ollut. Kenraalimajuri Talvela antoi Pajarille luvan tilanteen vaatiessa keskeyttää hyökkäys. Pajari päätti kuitenkin jatkaa hyökkäystä seuraavana aamuna.

Osasto P:n joukot pääsivät 20.12. Ägläjärven kylän tuntumaan

Ägläjärveä puolustavat neuvostojoukot menettivät uloimmat asemansa 20.12. taisteluissa. Pajari oli joukkojensa tavoin erittäin väsynyt. Talvela määräsi illalla Pajarin lepoon. Osasto P:n komentajaksi Talvela määräsi jääkäriupseerin, everstiluutnantti Kaarlo Viljasen. Hän laati seuraavan päivän hyökkäyssuunnitelman. Se edellytti joukkojen ryhmitysmuutoksia. Ne toteutettiin seuraavana päivänä.

Viljasen komentama Osasto P valtasi 22.12. Ägläjärven

Eri suunnista Ägläjärven kylään 22.12. aamulla hyökänneet Osasto P:n joukot mursivat vihollisen puolustuksen. Kylä oli iltapäivän päätteeksi kokonaisuudessaan suomalaisjoukkojen hallussa. Osasta hyökkäysjoukkoja muodostettiin takaa-ajo-osasto. Se lähti illalla seuraamaan Aittojoen suuntaan vetäytyviä vihollisjoukkoja.

Rintama vakiintui Aittojoelle

Osasto P:n miehiä taisteluhaudassa Aittojoella joulukuussa 1939. SA-kuva.

Takaa-ajo osasto luovutti 23.12. aamulla rintamavastuun pataljoonalle, joka oli ollut Ägläjärven valtauspäivänä pääosin reservinä. Pataljoona törmäsi vihollisen puolustukseen Aittojoella.

Pajari palasi Osasto P:n komentajaksi. Talvela antoi Pajarille käskyn ryhmittää joukot joen länsipuolelle puolustukseen.

Ari Raunio