Itäisen Suomenlahden ulkosaaret menetettiin pian sodan alettua

Operatiivisten suunnitelmien mukaan ulkosaaret eivät kuuluneet sodassa pidettäviin alueisiin. Itämeren Punalippulaivaston ensimmäiset hyökkäykset ulkosaaria vastaan alkoivat ilmapommituksilla, joiden jälkeen laivat avasivat tulen saaria vastaan. Lavansaaren merivartioaseman henkilöstö lähti moottoriveneellä saarelta ensimmäisten pommitusten aikana. Itämeren Punalippulaivaston hävittäjä tavoitti moottoriveneen ja upotti sen. Koko vartiohenkilöstö, neljä merivartijaa, menetti henkensä.

Neuvostojoukot miehittivät Viipurin Lohkon ulkosaaret Lavansaaren ja Seiskarin ensimmäisenä päivänä. Suomalaiset merivartijat siirtyivät seuraavan yön aikana Suur-Tytärsaaresta ja Ruuskerista Suursaareen. Vihollisen maihinnousu sinne alkoi 1.12. ja suomalainen noin 30 henkilön vartio-osasto siirtyi 2.12. Suursaaresta Haapasaareen.

Russarön Linnake käännytti 1.12. risteilijä Kirovin

Hangon Lohko pysäytti 1.12. Russarön Linnakkeen tulella risteilijä Kirovin ja kahden hävittäjän lähestymisen. Linnake avasi tulen kuuden rannikkotykin järeällä patterillaan laivoja vastaan niiden ollessa noin 24 kilometrin päässä. Jotkut patterin ampumat kranaatit osuivat hävittäjiin. Kirov käänsi oikean kylkensä linnakkeen suuntaan ja avasi tulen. Risteilijän tuli osui saareen aiheuttamatta tuhoja. Itämeren Punalippulaivaston alukset irtautuivat taistelusta poistuen tulosuuntaansa.

Turun Lohkon Utön Linnake käännytti 14.12. kaksi hävittäjää

Utön Linnake havaitsi 14.12. kello 11 kahden G-luokan hävittäjän lähestyvän mereltä linnaketta. Laivat päästettiin noin 11,5 kilometrin päähän ennen kuin linnakkeelta avattiin tuli kuuden tuuman Cannet-patterilla. Alukset vastasivat tuleen. Linnakkeelta tehtyjen havaintojen mukaan Cannet-patteri sai toiseen alukseen yhden osuman. Hävittäjät aloittivat savutuksen ja irtautuivat sen suojassa taistelusta. Savutuksen hälvettyä saatiin näköhavainto vain yhdestä poistuvasta aluksesta. Linnakkeella pääteltiin toisen aluksen uponneen.

Suomenlahden rannikkojoukkoja lähetettiin 1940 Viipurinlahdelle

Itämeren Punalippulaivaston aluksia ei tullut talvisodan aikana Hangon, Helsingin ja Pellingin lohkojen alueilla rannikkotykin kantaman päähän. Helsingin Lohkon henkilöstöstä koottiin talvella 1940 jalkaväkipataljoona. Sen komentajaksi määrättiin lohkon esikuntapäällikkö, majuri J. Kiveliö. Hänen mukaansa nimetty Pataljoona Kiveliö siirrettiin 20.2. alkaen Viipurinlahdelle, jossa se osallistui Karjalan kannaksen ankariin lopputaisteluihin.

Ahvenanmaan Puolustus

Rannikkotykki asemassa Ahvenanmaalla. SA-kuva.

Lounais-Suomen Meripuolustuksen komentaja, kommodori S. Sundman johti Päämajan 1.12. käskemän joukkojen siirron Ahvenanmaalle. Rannikkojoukkojen lisäksi sinne siirrettiin polkupyöräpataljoona (PPP 8), erillinen polkupyöräkomppania (3. Er.PPK) ja erillinen konekiväärikomppania (2. ErKKK). Kaikista Ahvenanmaan joukoista muodostettiin Sundmanin johdolla Ahvenanmaan Puolustus. Sundman luovutti 17.12. Ahvenanmaan Puolustuksen komentajantehtävät jääkäriupseerille, everstiluutnantti L. Hanneliukselle ja siirtyi takaisin Turkuun johtamaan meripuolustusaluetta. Sen alaisuuteen jäi Ahvenanmaan Puolustus. Muuta alaiset olivat Turun Lohko ja Satakunnan Lohko.

Merivoimien alaisten joukkojen siirtoja Viipurinlahdelle

Jalkaväkeä taisteluhaudassa Ahvenanmaalla. SA-kuva.

Ahvenanmaan Puolustuksen jalkaväkijoukot siirrettiin helmikuun lopulta alkaen Viipurinlahdelle, viimeisenä polkupyöräpataljoona, jonka siirto alkoi 10.3. Näiden joukkojen tehtävät Ahvenanmaalla siirrettiin Ålands Hemvärnille.

Turun Lohkon ja Satakunnan Lohkon henkilöstöstä koottiin helmikuussa jalkaväkipataljoona, joka nimettiin komentajansa, kapteeni V. Hällforsin mukaan. Pataljoona siirrettiin Viipurin Lohkolle 24.2.

Pohjanlahden Meripuolustus

Pohjanlahden Meripuolustuksen alaisia olivat Oulun Lohko ja Vaasan Lohko. Niiden ensisijaisena tehtävänä oli kauppameriliikenteen järjestely, valvonta ja suojaus. Kummallakaan lohkolla ei ollut kiinteätä rannikkotykistöä. Talvisodan aikana perustettiin Vaasan edustalle Sommarön raskas rannikkopatteri. Meriliikenne Vaasaan päättyi 22.1.1940. Oulun Lohkolta siirrettiin 17.12. sen henkilöstöstä muodostettu majuri H. Jussilan komentama pataljoona Kymijoelle.

Vetäytyminen väliasemaan uhkasi Koiviston saarten yhteyksiä

Kannaksen Armeijan Länsi-Kannaksella olleet joukot saivat 15.2.1940 käskyn irtautua Mannerheim-linjalta ja siirtyä niin sanottuun väliasemaan. Taistelut siellä alkoivat heti suomalaisjoukkojen ryhmityttyä asemiin. Länsi-Kannaksella hyökännyt puna-armeijan 7. Armeija aloitti 17.2. hyökkäykset väliasemaa vastaan.

Linjalaivat tulittivat 18.−19.2. Koiviston Alalohkon Saarenpään Linnaketta

Kannaksen Armeijan alaisella Viipurin Lohkon Koiviston Alalohkolla oli linnake Koiviston saarella Saarenpään alueella. Linjalaivat tulittivat Saarenpään Linnaketta 18.−19.2.1940. Linjalaiva Oktjabrskaja Revolutsija avasi 18.2. tulen Saarenpään Linnaketta vastaan. Linjalaivan lopetettua tulituksen ja poistuttua tuli seuraavana päivänä tulitusta jatkamaan linjalaiva Marat. Linnake kärsi jonkin verran vaurioita linjalaivojen tulituksessa, mutta pystyi kuitenkin vastaamaan linjalaivojen tuleen ja tukemaan väliasemassa taistelevia II Armeijakunnan joukkojen taistelua.

Viipurinlahden etelärannan menetys katkaisi Koiviston Alalohkon huoltoreitin

Kannaksen Armeijan alaisen II Armeijakunnan taistellessa väliasemassa alistettiin Viipurin Lohko Kannaksen Armeijalle. Sen 19.12.1939 päivätyssä käskyssä lohko sai tehtäväkseen viivyttää vihollista Viipurinlahden etelärannalla ja saaristossa. Lohkolle alistettiin osia 4. Divisioonan joukoista. Viipurin Lohkon alaisen Koiviston Alalohkon oli pidettävä Koiviston saaret. Viipurin Lohkon Esikunta oli Säkkijärvellä.

Seuraavien päivien aikana vihollisen joukot valtasivat Viipurinlahden etelärannan. Suomalaisjoukot joutuivat pian vetäytymään myös etelärannan saarista. Näissä taisteluissa menetettiin Tuppuran Linnake.

Koiviston saarten joukot hiihtivät jään yli Säkkijärvelle

Koiviston saarilla olleiden joukkojen tilanne heikkeni huomattavasti vihollisen ottaessa haltuunsa Koiviston rannikon. Osa neuvostojoukoista aloitti hyökkäykset Koivistolta Piisaareen. Kannaksen Armeijan uusi komentaja, kenraaliluutnantti Erik Heinrichs antoi 22.2. Viipurin Lohkolle luvan luopua Koiviston saarista. Saarenpään Linnakkeen ja Tiurin Linnakkeen tykit tuhottiin ennen lähtöä. Rannikkojoukot ja mukaan saatu sotamateriaali siirtyivät 22.–23.2.1940 jäitse Viipurinlahden suun yli Säkkijärvelle. Uhkarohkea hiihto yön pimeydessä onnistui. Irtautumisen saarilta suojasi Humaljoen ja Saarenpään linnakkeiden henkilöstöstä muodostettu kapteeni S. Häyrisen komentama ja hänen mukaansa nimetty pataljoona. Se osallistui myöhemmin Viipurinlahden taisteluihin.

Puna-armeijan joukkojen hyökkäys Viipurinlahden yli oli yllätys

Kannaksen Armeijan Länsi-Kannaksen joukot eli II Armeijakunta vetäytyivät 27.2. iltayöstä alkaen taka-asemaan. Suomalaisen sotilasjohdon yllätykseksi vihollinen hyökkäsi maaliskuun alkupäivinä kahden jalkaväkiarmeijakunnan voimin Viipurinlahden yli. Pohjoisrannan puolustuksesta vastanneista rannikkotykistön ja jalkaväen joukoista muodostettiin rannikkoryhmä, jota vahvennettiin sekä maavoimien että merivoimien joukoilla.

Kotkan Lohko torjui vihollisen yrityksen hyökätä jäätyneen Suomenlahden yli

Lähes samaan aikaan alkoi neuvostojoukkojen hyökkäys jäätyneen Suomenlahden yli Kotkan Lohkolla. Sen etuvartioasemista havaittiin 4.3. vihollisen marssirivistöjen etenevän kohti Haapasaarta, Huovaria ja Isokalastajaa.

Kirkonmaan Linnake ja Rankin Linnake avasivat noin kello 8.30 tulen Haapasaarten suunnalla eteneviä vihollisen levittäytyviä joukkoja vastaan. Mustamaan Linnake avasi kello 9.00 tulen Huovariin eteneviä vihollisen joukkoja vastaan. Pukkion Linnake avasi kello 8.30 tulen Isokalastajan ohittaneita vihollisen rivistöjä vastaan. Torjuntaan osallistuivat myös muut rannikkojoukot kiväärein ja jalkaväen raskain asein.

Kotkan Lohkolla hyökänneiden vihollisjoukkojen vahvuudeksi arvioitiin divisioona

Vihollisen joukot aloittivat vetäytymisen kello 14.00. Seuraavana päivänä taistelutoiminta rajoittui tulen käyttöön. Neuvostojalkaväki aloitti 6.3. uuden hyökkäyksen kaikissa kolmessa suunnassa. Hyökkäykset torjuttiin. Hyökkäykset jatkuivat hajanaisina vielä muutaman päivän. Kotkan Lohko oli ennen kaikkea rannikkotykistön tulella torjunut vihollisen jalkaväen yritykset edetä rannikolle syvälle Karjalan kannaksen taka-asemassa taistelevien joukkojen selustaan. Suomalaiset arvioivat hyökkäysjoukkojen kokonaisvahvuuden olleen noin divisioona.

Kotkan Lohko alistettiin Haminan Ryhmälle

Ylipäällikkö muodosti 7.3. Rannikkoryhmän oikealle puolelle Viipurinlahdelta Vilajoelle ulottuvalle alueelle Haminan Ryhmän. Kotkan Lohko siirtyi näin suoraan Haminan Ryhmän alaiseksi. Ryhmä oli ylipäällikön alainen ja sen komentajana oli jääkäriupseeri, kenraalimajuri E. Hanell.

Ari Raunio